Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomille

2 Tim. 3:11. ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja”. Näin Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle. Maailmasta, nyt Euroopastakin kantautuu järkyttäviä uutisia. Uutiset Turkista, järkyttävät vä­kivallan teot viimeksi Ranskasta puhuvat meille ajasta, jossa elämme. Edelliseen liittyen olen monesti ajatellut merkillistä sanankohtaa:

Hes. 7:11. ” Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomille”.

Jumalattomuus, Jumalan sanasta piittaamattomuus, lisääntyy kaikkialla länsimaissa. Kun sille ei ole mitään pidäkkeitä ja se hyväksytään laajasti myös suurissa kirkkokunnissa, nousee rajoittavaksi tekijäksi järjetön väkivalta. Vast´ikään ev. luterilaisen kirkon arkkipiispa tuli ulos ”kaapista” ilmoittaen kannattavansa samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon.

Emeritusprofessori Osmo Tiililä kirjoitti testamentissaan erotessaan kirkosta vuonna 1972 seuraavasti: En eronnut kirkosta sitä vastustaakseni, vaan auttaakseni sitä protestillani. Mutta näyttää, että tekoni on tuotta­nut hyvin vähän hedelmää. Olen suuresti murehtinut elämäni loppuvuodet Suomen kirkon maallistumista, joka on ollut sekä tahallisesti sallittua että johdettua.

Monivuotinen hiljainen rukoukseni on ollut se, että hyvä kaikkivaltias Jumala antaisi kirkolle vielä uusia herätyksen aikoja niin, että kirkko keskittyisi varsinaiseen tehtäväänsä, evankeliumin julistamiseen ihmisten iankaikkiseksi autuudeksi. Vain Herramme Jeesuksen risti ja ylösnousemus ja Pyhän Hengen läsnäolo on kirkon työn ainoa perusta ja toivo.

Näin emeritusprofessori Osmo Tiililä kirjoitti jo armon vuonna 1972. Tähän voimme sanoa painokkaasti aamenen myös helluntaiseurakuntalaisina. Ja kaikella nöyryydellä omistaen Osmo Tiililän sanat myös itsel­lemme, sillä me emme ole myöskään ”eri veneessä”, vaan sielunvihollinen pyrkii vaikuttamaan samoin myös meihin. Viimeisten päivien vaikeat ajat koskettavat myös meitä. Jumalan sanan ja tahdonvastaiset voimat tulevat yhä vain lisääntymään. Totuus, joka on yksin Jeesuksessa Kristuksessa, pyritään saattamaan eri ve­rukkein mitättömäksi, vanhanaikaiseksi, aikaamme sopimattomaksi. 

Äärimmäinen humanismi ja suvaitse­vaisuus nostetaan tilalle. On totta, että Jumala on rakkaus, mutta jos ”rakkaudesta” tehdään Jumala, olemme vaarallisella tiellä. Herra auttakoon, että valkeus, joka meillä on Jeesuksessa, saisi valaista tietämme myös tänä vaikeana aikana.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen