Toisen muotoisena edessäpäin

”Vuosi vanha vaipuu hautaan riemuineen ja murheineen. Jospa vuosi alkava oisi Herran siunaama”. Tämä lausahdus vuoden vaihteessa lienee meille monille tuttu. Varmasti useimmat meistä vuoden vaihtuessa mie­timme mennyttä ja samalla ajattelemme tulevaa, mitä se tuo tullessaan.

Jokaisella meistä on toiveita, rukouksia tulevaa ajatellen. Uskovina Jumala lupaa kuljettaa meitä aina voitto­saatossa. 2 Kor. 2:14. ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa”. Tuo lupaus on hämmästyttävä. Siinä tuo pieni sana, aina, on erikoisesti sitä. Tuo lupaus tuo mieleen toisen hämmästyttävän Jumalan sanan lupauksen Häneen uskoville. Room. 8:28. ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka ovat Hänen aivoituksensa mukaan kutsutut”. Siis kaikki yhdessä. Ei sanottu, että me tunnemme niin. Ei vaan tiedämme mistä, Hänen sanastaan.

Hakematta tulee mieleen kaksi murheellista opetuslasta, jotka Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen kulke­vat Jerusalemista Emmauksen kylään. Suuret toiveet, jotka he olivat elätelleet sisimmässään tulevasta olivat romahtaneet. Kuinka usein me uskovina olemme jakaneet elämässämme heidän tuntojaan.

Luukas kuvaa tilannetta. Lk 24:15-16. ”Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtunutta tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa, mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt niin, etteivät he tunteneet Häntä”. Mikä oli pimittänyt heidän silmänsä? Murheet, koetut tapahtumat. Näin voi tapahtua myös meidän kohdallamme. On inhimillistä muovata mielikuva tapahtuneiden asioiden perusteella. Meillä on myös Jumalasta tietyt mielikuvat. Hänen siunauksistaan, mutta myös koetuksistaan ja kurituksestakin.

Mutta kun Hän kulkee matkassamme ”toisen muotoisena” emme tunnistakaan Häntä. Ajattelemme helposti, ettei Hän olekaan mukana eikä ainakaan lähellä, vieressä. Niin kuin uskova taivaassa katseltuaan elämänsä askelten jälkiä sanoi Jeesukselle: Herra, tuossa on vain yhdet jäljet. Silloin koinkin, että olen yksin. Jeesus vastasi hymyillen: Ei lapseni, ne ovat minun askelteni jäljet, sinä olit sylissäni.

Kaikki yhdessä. Siksi on tärkeää, että Hän ilmestyy, kulkee vierellämme joskus myös toisenlaisena, kuin mi­hin olemme tottuneet ja millaisena me tunnistamme Hänet. Ja suurin yllätys Hänen ilmestymisestään toisen muotoisena on edessäpäin, perillä taivaassa Jumalan valtakunnassa. Se ihastelu, ihmettely jatkuu loputto­masti, iankaikkisesti. Siihen asti ”Rientäkäämme kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on meidät kutsunut taivaallisella kutsumuksella Kristuksessa Jeesuksessa”. Fil 3:14: ” Hän siunatkoon meitä niin, että voimme tunnistaa ja iloita Hänestä myös ”toisen muotoisena”

Jumalan siunausta vuodelle 2015, sinulle kanssamatkaajani

Veikko Siekkinen