Astia täynnä Jumalan armoa

Paljon laulettu iki-ihana Hilja Aaltosen laulu hengellisestä laulukirjasta numero 140 alkaa sanoilla ”Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen”. Laulussa puhutaan Pyhän Hengen odotuksesta ja saamisesta. Sen sanoitus on kuin osuva minisaarna aiheeseen liittyen. Me tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa ja varjelusta erityisen kipeästi tässä pahassa maailmassa.

”Tämä siunaus armosta annetaan” alkaa toinen säkeistö. Tärkeä totuus, saadaan armosta, ei ansiosta, ja on usein Jumalan vastaus. Apu voimattomille itse heikkoutensa tunteville ja tunnustaville, niin kuin viides säkeis­tö asian ilmaisee.

Uskon, että monia, niin kuin itseänikin voimakkaimmin koskettaa kuudennen säkeistön alku ”Tyhjät astiat Herralta saavat vaan lahjan kalliin mi vuotavi taivaastaan. Tyhjät astiat. On paljon puolityhjiä ja melkein täy­siä astioita meissä tämän ajan uskovissa. Ja parasta on ettemme lähde arvioimaan väärällä tavalla toistemme astioiden täyttöastetta. Emme kykene siihen omammekaan kohdalla. Sen tietää yksin Jumala.

Mutta paljon luovuttamattomia perustotuuksia on Hilja Aaltonen löytänyt asiaan liittyen laulunsa sanoituk­sessa. Epäilemättä Pyhän Hengen johtamana.

Tyhjentymiseen, itsensä tyhjentämiseen liittyy voimakas sanan kohta Fil. 2: 5-8. ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei ,vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Tuli ihmisen kaltaiseksi ja Hänet havaittiin olevan sellainen kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuole­maan asti”.

Konkretiaa tyhjentymiseen, tyhjän astian piirteisiin tuo Fil. 2, jakeet 3 ja 4. ”Ettekä tee mitään itsekkyydes­tä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne. Ja katsotte kukin ette vain omaanne , vaan toistenkin parasta”.

Helppoa kuin heinän teko. No eipä taida olla. Tavallinen heinän tekokaan ei ole helppoa helteisenä kesäpäi­vänä. Niin ei myöskään nuo edellä olleet sanan kehotukset, silloin kun ne koetellaan arkisessa käytännön elämässä.

Asiaan liittyen Paavali kehottaa nuorta Timoteusta 2 Tim. 2:3. ”Kärsi vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies”.

Astiamme tyhjentyminen, eikä vain kerran vaan uudelleen ja uudelleen ja sen täyttäminen Jumalan armos­ta Hengen voimalla on ainoa avain myös oikeaan vaivan kärsimiseen, mihin Paavali opastaa Timoteusta. Jeesuksen tyhjentyminen vei Hänet lopulta kuolemaan ristillä meidän puolestamme. Ristin ottaminen on Jeesuksen seuraamista, itselleen kuolemista, vapaaehtoista antautumista palveluun. Se on vaivan kärsimistä, mutta samalla elämän löytämistä ja sisäistä iloa ja riemua, jonka Jumala vaikuttaa Henkensä voimalla.

Olkoon astiamme Hänen kädessään. Siunaten Veikko Siekkinen