Taivas kutsui. Tilaisuudet ovat ohi. Jotain ajatuksia kokoussarjan
johdosta. Jos ajattelemme tällaisen sarjan merkitystä, niin niitä on monia.
Uskon, että ne aktivoivat meitä uskovia rukoukseen kaupunkimme ihmisten
puolesta. Jo Taivas Kutsuu -teema on varmasti osaltaan puhutellut ihmisiä,
niitäkin, jotka eivät tulleet tilaisuuksiin. Tilaisuuden valmistelu ja niissä
toimiminen on lisännyt yhteyttä eri seurakuntien uskovien välillä.
Emme tiedä vielä tuloksista, mutta sana puhuukin evankeliumin
sanan kylvämisestä; ”Katso kylväjä meni kylvämään siementänsä”. Näin on näiden
tilaisuuksien kautta tehty. 1 Kor. 15:58. ”Sentähden rakkaat veljeni ja
sisaret, olkaa lujat ja järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen
ettei teidän vaivannäkönne ole turha Herrassa. Ja vaikka ilmestyskirjan Efeson
seurakunta saa Herralta moitteita niin vaivannäkö on huomioitu. Ilm. 2:2. ”minä
tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi”.
Taivas Kutsuu -tilaisuudet olivat kaikki myös hiukan erilaisia.
Marko Selkomaa aloitti Kouvolassa voimakkaalla uskontäyteisellä julistuksella.
Tilaisuuksissa monet tekivät uskonratkaisun.
Eija Merilä korosti erottautumista Jumalalle tämän ajan hengestä
ja valinnoista kertoen koskettavasti viimeisestä keikastaan juhannuksena 1976
Kellokosken lavalla.
Mika Halkola painotti sisimpämme puhtauden merkitystä ja sen
voimakasta vaikutusta ulkoiseen olemukseen ja toimintaamme ilman sanallista
todistustammekin.
Markku Tuppurainen toi värikkäästi esille, kuinka tärkeätä on
pitäytyä kaidalla taivastiellä ja pysyä liikkeellä vaikka hitaamminkin
kulkevana. Mieleen jäi voimakkaasti hänen siteeraamansa sanat, jotka
ambulanssilääkäri sanoi vakavasti loukkaantuneelle kirjailija Hotakaiselle;
”Älä katso itseäsi, katso taivasta”. Hieno lause ajatellen meitä uskoviakin.
Älkäämme katsoko itseämme, ehkei toisiammekaan, vaan taivasta, kohti päämäärää
sillä taivas kutsui ja kutsuu yhä eikä vain uskosta osattomia, vaan meitäkin
uskovina. Nostaa katseemme ylös kohti taivasta, kohti päämäärää. Ei unohtamaan
maalliset asiat ja toimet, vaan pyrkien toimimaan parhaamme mukaan tässä
ajassa, taivas päämääränä sisimmässämme, sillä siellä missä sydämemme on, siellä
on myös meidän aarteemme ja sen mukaisesti myös ojentautumisemme, pyrkimyksemme
ja tekomme.
Päätöstilaisuudessa Kouvolassa Mika Yrjölä rohkaisi meitä olemaan
pelkäämättä ja turvaamaan Jeesukseen, joka on voittaja kaikissa
vaikeuksissammekin. Eli olkoon sydämemme silmät edelleen luotuina uskomme
alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, niin kuin Heb. 12:2. kehottaa.
Sinua siunaten Veikko Siekkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti