lauantai 17. maaliskuuta 2018

Taivas kutsuu tapahtumat

Taivas kutsui. Tilaisuudet ovat ohi. Jotain ajatuksia kokoussarjan johdosta. Jos ajattelemme tällaisen sarjan merkitystä, niin niitä on monia. Uskon, että ne aktivoivat meitä uskovia rukoukseen kaupunkimme ihmisten puolesta. Jo Taivas Kutsuu -teema on varmasti osaltaan puhutellut ihmisiä, niitäkin, jotka eivät tulleet tilai­suuksiin. Tilaisuuden valmistelu ja niissä toimiminen on lisännyt yhteyttä eri seurakuntien uskovien välillä.

Emme tiedä vielä tuloksista, mutta sana puhuukin evankeliumin sanan kylvämisestä; ”Katso kylväjä meni kylvämään siementänsä”. Näin on näiden tilaisuuksien kautta tehty. 1 Kor. 15:58. ”Sentähden rakkaat veljeni ja sisaret, olkaa lujat ja järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen ettei teidän vaivannäkönne ole turha Herrassa. Ja vaikka ilmestyskirjan Efeson seurakunta saa Herralta moitteita niin vaivannäkö on huomioitu. Ilm. 2:2. ”minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi”.

Taivas Kutsuu -tilaisuudet olivat kaikki myös hiukan erilaisia. Marko Selkomaa aloitti Kouvolassa voimak­kaalla uskontäyteisellä julistuksella. Tilaisuuksissa monet tekivät uskonratkaisun.

Eija Merilä korosti erottautumista Jumalalle tämän ajan hengestä ja valinnoista kertoen koskettavasti viimei­sestä keikastaan juhannuksena 1976 Kellokosken lavalla.

Mika Halkola painotti sisimpämme puhtauden merkitystä ja sen voimakasta vaikutusta ulkoiseen olemuk­seen ja toimintaamme ilman sanallista todistustammekin.

Markku Tuppurainen toi värikkäästi esille, kuinka tärkeätä on pitäytyä kaidalla taivastiellä ja pysyä liikkeellä vaikka hitaamminkin kulkevana. Mieleen jäi voimakkaasti hänen siteeraamansa sanat, jotka ambulanssilää­käri sanoi vakavasti loukkaantuneelle kirjailija Hotakaiselle; ”Älä katso itseäsi, katso taivasta”. Hieno lause aja­tellen meitä uskoviakin. Älkäämme katsoko itseämme, ehkei toisiammekaan, vaan taivasta, kohti päämäärää sillä taivas kutsui ja kutsuu yhä eikä vain uskosta osattomia, vaan meitäkin uskovina. Nostaa katseemme ylös kohti taivasta, kohti päämäärää. Ei unohtamaan maalliset asiat ja toimet, vaan pyrkien toimimaan parhaam­me mukaan tässä ajassa, taivas päämääränä sisimmässämme, sillä siellä missä sydämemme on, siellä on myös meidän aarteemme ja sen mukaisesti myös ojentautumisemme, pyrkimyksemme ja tekomme.

Päätöstilaisuudessa Kouvolassa Mika Yrjölä rohkaisi meitä olemaan pelkäämättä ja turvaamaan Jeesukseen, joka on voittaja kaikissa vaikeuksissammekin. Eli olkoon sydämemme silmät edelleen luotuina uskomme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, niin kuin Heb. 12:2. kehottaa.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti