lauantai 17. maaliskuuta 2018

Suurin on se, joka on kaikkien palvelija

Joh.3:30: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” Sanat ovat Johannes Kastajan. Tämä sana, toive, rukous, on hyvin harvinainen vilpittömästi lausuttuna. Opetuslapsetkin pohtivat keskenään, kuka heistä mahtaa olla suurin. Jeesus vastasi sanomalla: ”Suurin on se, joka on kaikkien palvelija.”


Toisaalta on paljonkin rukousta, usein julkista, jossa on Johanneksen esittämä ajatus omasta pienenemisestä ja Jeesuksen kasvamisesta omassa elämässä. Mutta useimmiten vaikuttimena on näin arvelen, toive oman vaikutusalan ja kuuluisuuden lisääminen.

Johannes Kastaja oli Jumalan lähettämä todistaja. Hän kertoi, todisti tulevasta taivaallisesta valkeudesta, Jeesuksesta Kristuksesta. Sitten hän kohtasi valkeuden, Jumalan Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin. Ja tulos oli sydämen huuto: Jumalani, saakoon hän kasvaa ja minun tulla pienemmäksi.

Ja Jeesus sanoo Johannesta suurimmaksi vaimoista syntyneiden joukossa. Arvelen, että syytähän on juuri Johanneksen sydämen toiveesta, rukouksesta johtuva toiminta Jeesuksen korottamiseksi. Johannes oli Juma­lan valitsema ja lähettämä väkevä profeetta, joka pitäytyi saamassaan tehtävässä. Hänkin oli valmis tyhjenty­mään, vähenemään. Näin sanotaan myös Jeesuksesta. Fil.2: 5-7 : ” Olkoon teillä se mieli, joka myös Jeesuksel­la Kristuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.”

Toisin sanoen väheni niin kuin ei kukaan toinen ennen tai hänen jälkeensä. Oli täydellisen kuuliainen kuole­maan asti.

Ja saman luvun jae 9 sanoo: ” Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen kaikkia muita nimiä korkeamman.”

Paavali kirjoittaa 2.Kor. 12:10 itsestään: ” Todeten ensin, että Jumala sanoi hänelle ” Minun voimani tulee täy­delliseksi heikkoudessa” ja jatkaa ”Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.”

Inhimillinen heikkous on Jumalan mahdollisuus.

Kun mahdollisuutemme ovat lopussa, on tilaa Jumalan voimalle. Kun kaikki on tyhjennetty, on tilaa Jumalalle. Kyseessä on taivaallinen paradoksi. Sana paradoksi on kreikkaa ja tarkoittaa ” näennäisesti järjenvastainen väite, yleisestä lainalaisuudesta poikkeava totuus tai ilmiö”. Jumalan Sana sisältää runsaasti näitä järjettömiltä vaikuttavia ilmoituksia, jotka ovat usein kivuliaiden vaiheiden kautta osoittautuneet todellisiksi, omassa elämässä koetuiksi totuuksiksi. Jumalan kunniaksi.

Olkoon elämämme, astiamme, Hänen kädessään, Veikko Siekkinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti