Kuusankosken helluntaiseurakunta 90 vuotta.

Kun lueskelin seurakunnan historiikkia, mieleni täytti syvä kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Samalla syvä kunni­oitus niitä uskovia kohtaan, jotka aikanaan näkivät välttämättömäksi seurakunnan perustamisen.

Heitä oli tuolloin vain 17 henkilöä. On helppo ymmärtää, että tuo päätös merkitsi sitoutumista, itsensä kieltä­mistä ja vaivannäköä. Niin kuin eräs ystäväni totesi ”Olivatkohan ne seurakunnan alkuajan uskovat enemmän tosissaan kuin me”? Näin ehkä on ollut.

Liityimme vaimoni kanssa seurakuntaan 1975 ja muistan kunnioituksella monia, jotka ovat tuon jälkeen saaneet vaihtaa uskonsa näkemiseen. Loisan Martan ja Väinön, Hämäläisen Laurin, Kolun Eelinin, Valopaasin Väinön ja Rauhan vain joitakin mainitakseni.

Tietysti on selvää, että maailmamme on muuttunut, arvot ja arvostukset ovat nekin muuttuneet. Jumalan pel­ko, joka Raamatun mukaan on viisauden alku on sekin katoamassa kansamme keskuudesta. Mennyt raskas sota-aika vaikutti sekin hengelliseen etsintään viime vuosisadan puolessa välissä ja sen jälkeenkin.

Tarvitaanko seurakuntaa, helluntaiseurakuntaa vielä tänäänkin? Uskon, että tarvitaan. Ilmestyskirjan mu­kaan se toimii maailmassa aina seurakunnan ylösottoon saakka, siis seurakunta.

Se on myös ainoa toimija, jonka Jumala on Jeesuksen kautta asettanut tähän maailmaan, hengellinen raken­nus, jonka perustus ja kulmakivi on Jeesus Kristus. Tällä perustuksella pysyen on Jumala luvannut varjella seurakunnan voitollisena loppuun asti.

Niin kuin Jaakob kirjoittaa 5:7. ”Niin olkaa kärsivällisiä veljet Herran tulemukseen asti”. Tähän kehoitukseen voidaan liittää myös sisaret, vaikka he olisivat veljiä kärsivällisempiä. Saakoon Jumala armossaan auttaa meitä seurakuntana pitämään se, joka meillä on, sanoma Jeesuksesta syntien sovittajana. Niin kuin Ilm. 3:11. kehot­taa. ”Minä tulen pian, pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi”.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen