Mielikuva Jumala

Apostoli Johannes näkee kirkastetun Jumalan Pojan, vapahtajamme Jeesuksen. Hän järkyttyy, kaatuu kuin kuolleena maahan.

Joh. Ilm1:13-16.” Ja lampunjalkain keskellä ihmisen pojan muotoisen. Pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalla kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja Hänen päänsä hiukset olivat valkoiset niin kuin valkoinen villa, niin kuin lumi ja Hänen silmänsä niin kuin tulen liekki. Hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan kiiltävän vas­ken kaltaiset ja Hänen äänensä oli niin kuin paljojen vetten pauhina. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja Hänen suustaan lähti kaksiteräinen terävä miekka ja Hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

Kuka puhuu tällaisesta Jumalan pojasta tänä aikana? Tuskin kukaan. Jumala on kesytetty, latistettu ihmisen mieleiseksi, Jumalaksi, joka siunaa, varjelee, on rajattoman armollinen.

Niin kuin eräässä kirjassa kirjoittaja kuvaili hiukan, no ehkä aika reilustikin liioitellen nykyihmisen mieliku­vaa Jumalasta. Ihmiset haluavat kuulla Jumalasta mieleistään sanomaa, sanomaa kiltistä inhimillisestä Juma­lasta, joka on kuin vanha setä, joka touhuilee puutarhassaan hoidellen pelargoonioitaan, rakentelee palapelejä kammarissaan. Jonka silmät jo hiukan vetistävät ja kun ovat meihin käännettyinä ovat täynnä rakastavaa ymmärrystä meidän pikku ja ei aina niin pienellekään synnillemme.

Karrikoitu kuva, kyllä, mutta kuvastanee mielikuviamme ja monesti myös toiveitamme Jumalasta, joka hen­gellisissä tilaisuuksissa tuodaan pääsääntöisesti esille. Mutta Jumala on Jumala, ei Hän muutu. Hän ei sovi mihinkään meidän rakentamaamme kuvaan Hänestä.

Hän rakastaa meitä ihmisiä. Hän on maksanut korkeimman mahdollisen hinnan antaen oman ainokaisen poikansa kuoleman meidän syntiemme sovitukseksi saadakseen kerran jakaa ikuisuuden kanssamme taivaas­sa, kodissa, jonka Hän on valmistanut lapsilleen.

Hän on todella rakkaus, Hän haluaa kuulla rukouksiamme, vastata niihin, mutta lopulta Hän etsii kaikkein kiihkeimmin poikansa Jeesuksen kuvaa meistä. Niin kuin Thaimaan lähettimme kertoi, että sen maan kansa­lainen saattaa vilpittömästi kysyä kuullessaan sanomaa Jeesuksesta: ”minkä näköinen Jeesus on”?

Lähettimme Jorma Sarén sanoi: ”Kuinka toivoisin ja rohkenisin vastata niin kuin pitäisi, Hän on, niin toivoi­sin, minun näköiseni. Ja varmasti tuo ajatus, toive, ei liity ulkoiseen näköömme. Jeesus, vaikka heikostikin, kuin kuvastimesta nähtynä, sinun ja minun näköinen. Niin näköiseni. Tosi Jumala, sanan Jumala, etsii ja myös muovaa meistä poikansa kuvan. Ja se on kipeää ja ihanaa.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen

Seisominen sanan takana

Psalmi 11:3. kysyy ”Kun peruspylväät murretaan mitä voi vanhurskas tehdä”? Olemme tulleet erikoisella tavalla peruspylväiden murtamisen aikaan. Saatanalliset voimat kaikkialla maailmassa pyrkivät murtamaan Jumalan sanan peruspylväät, joiden varaan ainakin länsimaitten elämän meno on aiemmin rakentunut. On selvästi nähtävissä, että nykyistä lainsäädäntömme ei läheskään aina ohjaile Jumalan sanan arvopohja, vaan muut, sille vihamieliset voimat. Tulevina päivinä Jumalan sanaan pitäytyvä hengellinen toiminta on joutu­massa entistä suurempiin vaikeuksiin jo lainsäätäjien toimesta. Merkkejä siitä on jo näkyvissä.

Paine tulee kohdistumaan sellaisiin seurakuntiin ja herätysliikkeisiin, jotka pyrkivät pitäytymään toiminnas­saan Jumalan sanaan. Ei niinkään niin sanottuun kansankirkkoon, joka tasapainoilee muodollisen ja hengel­lisen jäsenistönsä mielipiteiden välillä, ja näyttää valitettavan selvästi kallistuvan ensin mainitun puolelle.

Mitä vanhurskas voi tehdä? Pitää kiinni Jumalan sanasta ja ojentautua sen mukaan. Kannattaa pitää mielessä Jeesuksen vakavat sanat Lk 21:33. ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa”. Vapahtajamme, Jumalan poika, Jumala, Jeesus Kristus puhui sanojensa paikkansa pitävyydestä, mutta yhtälailla koko Raama­tun sanojen ehdottomasta arvovallasta. Matt. 7:13. Jeesus sanoi ”Menkää ahtaasta portista sisälle”, ja seuraa­vassa jakeessa ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät”.

Tie iankaikkiseen elämään on edelleen kaita. Se ei edelleenkään ole yhtään leventynyt. Se on ilmoitettu Jumalan sanassa. Voi olla, että kaikki tien kulkijat pyritään ohjailemaan leveämmälle, sanan vastaiselle tielle tai toimimaan niin, että kaidan tien kulku näyttää olevan mahdotonta. Niissä tilanteissa Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä. Meidän ajassamme muovataan tieteen, humanismin ja luopiokristillisyyden toimesta ihan omaa ihmismielen mukaista Jumalaa.

Niin kuin Nebukadnessar teki aikanaan, jota kaikkien tuli kumartaa. Kolmen juutalaisnuorukaisen vastaus on mahtava. Dan. 3:17-18 ”Jumalamme kyllä pelastaa mei­dät tulisesta pätsistä, ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se kuningas, että me emme palvele sinun jumalaa­si”. Jumala auttakoon, että se olisi myös meidän vastauksemme.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen

Sananen armosta

Jumalan sanan ihmeellisin asia on armo. Tuon sanan ydin on Hänen antamansa ainosyntyinen poika, Jeesus Kristus. Ja Hänen kuolemansa meidän syntiemme tähden. Siitä on kaunis kertomus, kuin esikuvana tulevasta

2 Sam. kirjan luvussa 9. Daavid haluaa osoittaa laupeutta, armoa jollekin edesmenneen ystävänsä Joonatanin läheiselle. Löytyy yksi, Mefiboset, vammainen, rampa jaloistaan.

Kerran Mefiboset oli elänyt onnellisena isänsä yhteydessä, samoin kuin ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva. Syntiinlankeemus toi eron, karkotuksen paratiisista. Myös Mefiboset joutui eroon rakastavasta kodistaan, vammautui ja joutui paikkaan nimeltä Loodebar, autiopaikka.

Kuningas Daavid rakkaudesta ystäväänsä Joonatania kohtaan etsii löytyisikö joku hänen läheisistään, jolle hän voisi osoittaa laupeutta. Samoin Jumala etsii poikansa ristinkuoleman tähden, löytyisikö joku, jolle Hän voisi olla armollinen.

Raajarikkoisella Mefibosetilla ei ollut mitään, millä hän olisi voinut ansaita kuninkaan armoa. Se on myös meidän, aikamme Mefibosettien ainoa mahdollisuus. Oikeastaan Daavid adoptoi Mefibosetin kuninkaallisen perheensä jäseneksi antaen hänelle täydellisen huolenpitonsa ja siunauksensa. Niin myös taivaallinen Isämme on meille tehnyt. Siitä huolimatta Mefiboset ontui. Vammautuminen on jatkuva muistutus siitä, että hän on kuninkaan perheväkeä yksin Hänen rakkautensa ja armonsa tähden.

Meidänkin epätäydellisyytemme, ontumisemme, on muistutus siitä, että olemme jatkuvasti kuninkaan perhe­väkeä yksin Hänen armonsa ja rakkautensa tähden. Vieläpä niin, että mitä enemmän rakastamme armahta­jaamme, sitä selvemmin tunnemme vammaisuutemme ja voimme iloita armon

YLENPALTTISUUDESTA!

Mefiboset istui kuninkaan pöydässä tasavertaisena Daavidin poikien kanssa. Kun me kerran istumme Her­ramme kuninkaan pöydässä, istumme siellä tasavertaisena Paavalin, Pietarin, Jaakobin, marttyyrien, munk­kien, nunnien, piispojen, katolisten, luterilaisten, evankelistojen, vaikkapa Bonkken kanssa, vartiomiesten, kuninkaiden ja niin edelleen kanssa.

Siinä pöydässä ei asemalla, saavutuksilla eikä kunniamerkeillä ole mitään merkitystä. Jokainen on ansiotta siellä, yksin armosta. Silloin jokaisen kampurat peittyvät iäksi armon liinaan, jonka Jeesus hankki kuolemalla syntiemme tähden. Ja kuinka me silloin laulammekaan ylistystä Ju­malalle ja Karitsalle riisuttuina kaikista luuloistamme ansaita armo.

Kanssasi armahdettuna Veikko Siekkinen

Vaikea risti

Hän nurkui ja valitti aina: ”Ei kenenkään risti näin paina!” Ja lukemattomat kerrat hän kääntyi puoleen Her­ran: ”Ei sovi tää harteille minun. Olis, Herrani, helppo se vaihtaa sinun. Uuden kantaisin nöyränä miellä enkä nurkuisi tiellä.” Kun hän illalla rukoili jälleen, näki unta hän yöllä tälleen: Väsyneenä taakkansa alla kulki polulla hankalalla.

Tuli itse Mestari vastaan vaivoin vaipuvaa lastaan. ” Minä rukouksesi kuulin ”, sanoi Mestari hymyhuulin. ” Tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin parhaan. Päivä aikaa on ainoastaan, tulen illalla portille vastaan.” Riemu syttyi kulkijan mieleen, heitti taakkansa portin pieleen. Mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan jokainen loukko! ” Nytpä valitsen ristin uuden! Tuolla risti on kuuluisuuden. Miten käynee se harteillein? — Ei sovi tää taakaksein!” Entä tuo, jonka kilpi on valta?” Kas, noin kovin hankalalta sekin tuntui mielestänsä. Ei ole se etsimänsä. Näin ristiltä toisen luokse hän aamusta iltaan juoksee. Oli vikana mikä mikin, jos kuinka hän sovittikin. Mikä painoi mihinkin tapaan, yksi olkaan, yksi lapaan, toinen karhea hankasi pintaa, toinen liiaksi rasitti rintaa. Toivat muutamat selkään vaivan, toiset käsiä särkivät aivan. Hän kylpi jo kyynelissään: ei sopivaa ristiä missään.

Viime säteitä aurinko heitti, pian pimeys seudun peitti. Tuli samassa Mestari tarhaan: ” Joko löysit ristin sä parhaan?” ”En, Herra, en löytänyt lain. Jospa uudestaan etsiä saisin?” ”Jos sallinet, autan mä vähän. Mitä sanoisit ristiin tähän?” ”0i, Herra, tää helppo on kantaa! Jos mulle sen voisit vain antaa! Ei mistään se liikaa paina. Sitä nöyränä kantaisin aina.”

Nyt Mestari hymyili jälleen, Hän hiljaa virkahti tälleen: ” Hyvä, että on sulle se mieleen, sen hylkäsit sä portin pieleen.” Sait takaisin ristin oman, tuon oman niin kelvottoman. Se sopii sun harteillesi, se on sun siunaukse­si.”

Tämä tarina opettaa meitä. Usein kulkeissa vaikeita teitä mietimme mielin haikein: ” On minun ristini vaikein.” Jos näin on mielemme milloin, meidän tulee muistaa silloin: On taakoista ristitarhain meille oma ristimme parhain. Siinä on meidän olkamme malli, siunaukseksi Luoja sen meille salli.

Edellä oleva kirjoitus kuvannee tuntojamme taivastiellä. Monesti voimme kipuilla Herramme meille anta­man ristin alla. Silti Jeesuksen sanat kuuluvat hänen omilleen. Matt. 16:24. ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua”.

Se tuskin on helppoa, onhan kyseessä risti. Silti sekin yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa ra­kastavat.

Risti vain, risti vain, olkoon kunniani kunnes taivaan kodissa nautin autuuttasi.

Siunaten Veikko Siekkinen

Viinipuu

Raamatun yksi tunnetuimmista vertauksista puhuu viinipuusta. Joh 15:1. ”Minä olen totinen viinipuu ja mi­nun isäni on viinitarhuri. Jae 4 jatkaa. ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsessään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa”.

Jumala tahtoo, että kantaisimme hedelmää. Se on mahdollista, kun otamme Jeesuksen vapahtajaksemme ja tulemme oksastetuiksi totiseen viinipuuhun, Jeesukseen Kristukseen. Hänessä pysyminen on ratkaisevan tär­keää. Meillä on osuutemme pysymisessä. Vihollinen pyrkii irroittamaan meidät tästä yhteydestä. Tänä aikana sen keinovalikoima on suurempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Kun tulimme uskoon, siihen vaikutti mo­nella meistä rangaistuksen pelko. Kun uudestisynnyimme, koimme Jumalan valtavan rakkauden Jeesuksen tähden.

Hänen rakkautensa ja armonsa meihin on voimallisin Jumalan tarkoittama ja vaikuttama side totiseen viinipuuhun.

Luulen, että harva meistä on tyytyväinen kantamaansa hedelmään. Helposti tahtoisimme kantaa toisenlaista hedelmää kuin mikä näyttää mahdolliselta. Se on inhimillistä, sillä me arvotamme hedelmämme inhimillisen ymmärryksemme mukaan ja vertailemme sitä toisten hedelmään.

Varsinkin etelässä, toisenlaisessa ilmastossa on ihanaa kukkaloistoa silmiemme iloksi, mutta nekin tarvitsevat kukoistaakseen elämää ylläpitävää vettä. Mutta sielläkin niin kuin täällä, ravinto tulee sittenkin paljon vaati­mattomammista kasveista, jotka takaavat ravinnon ja tuottavat siementä seuraavaankin satoon. Ovatpa he­delmämme, toimemme sitten minkä laatuisia tahansa, ne ovat hyvin tarpeellisia, kun pysymme viinipuussa.

Asiaan liittyen vielä eräs tärkeä jae Joh 15:7. ”Jos te pysytte minussa, Jeesuksessa, viinipuussa, ja minun sana­ni, Jeesuksen sanat, pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte ja te saatte sen”. Miten viinipuussa pysy­tään siten, että Jumalan sana, Jeesus ja hänen sanansa, pysyy meissä. Täydellisestikö, ei, siihen emme kukaan pysty, mutta Jeesuksessa, viinipuussa pysyminen luetaan täydellisesti hyväksemme Hänen ristinkuolemansa tähden. Ja sitten anomme mitä ikinä tahdomme ja saamme sen. Hämmästyttävä, hengästyttävä lupaus. Onko se totta? On, se on toteutunut täydellisesti totisen viinipuun, Jeesuksen, elämässä. Ja siinä määrin meidän elä­mässämme, kun anomisemme ovat viinipuun vaikutuksesta Jumalan tahdon mukaisia. Anokaamme Hänen tahtonsa mukaisia rukouksia.

Pysytään Hänessä, siunaten Veikko Siekkinen

Sanomaton lahja

Kielessämme on monia voimakkaita sanoja. Yksi voimakkaimmista lienee joulu. Se tuo mieleen varmuudella monia muistoja, mielikuvia, odotusta, pelkojakin. Yksi keskeisimpiä asioita on lahjat. Meille kaikille rummu­tetaan voimakkaasti lahjojen ostamista ja jokainen toimikoon tässä asiassa niin kuin hyväksi näkee. Lahjaan liittyen

2 Kor. 9:15. mainitsee. ”Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan”.

Ilmaus ”sanomaton” pyrkinee kuvaamaan lahjan valtavaa merkitystä, arvoa ja ainutlaatuisuutta. Ja nämä kaik­ki toteutuvat Jumalan meille antamassa lahjassa, Jeesuksessa. Lahjoja voidaan antaa eri vaikutteista, velvol­lisuudesta, auttamisen halusta, tottumuksesta tai itsekkäistä vaikutteista. Mutta myös rakkaudesta. Jumala antoi oman poikansa, sanomattoman kalliin lahjansa yksin rakkaudesta. Niin kuin pienoisevankeliumi Joh. 3:16 alkaa. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi oman poikansa”.

Eli Hän antoi ainoansa, Hän antoi kaiken. Niin Hän antoi itsensä pojassaan. Se siis lopulta maksoi kaiken mitä Hänessä itsessään on. Siksi Hänen hyvä lahjansa on sanomaton, korvaamaton, ainutkertainen. Tällainen lahja annetaan vain pakottavassa tilanteessa. Juuri sellaisessa tilanteessa Jumala oli meidän syntiemme, rikos­temme, tähden. Sovittamaton ristiriita, synti ja ikuinen kadotus oli sovitettavissa vain ristin kuoleman kautta, johon Jumala osallistui pojassaan vuodattamalla oman verensä pojassaan Jeesuksessa. Ja niin meille, jotka uskomme Jeesukseen on osallisuus iankaikkiseen elämään taivaan kodissa.

Ja Hänen lahjansa torjujien osa on iankaikkinen kadotus, joka sekin alleviivaa Jumalan lahjan, Jeesuksen ar­voa. Mutta lahja on otettava vastaan. On otettava vastaan evankeliumin ainutkertainen sanoma, Jeesus Kris­tus. Ja se on edelleen Jumalan seurakunnan tehtävä tänäkin aikana. Herra meitä siinä auttakoon. Ja tämän lahjan vastaanottajina me itsekukin vasta rapistelemme auki Jumalan lahjan käärepapereita ja halki ikuisuu­den kiitämme ja ihastelemme sen ihanuutta.

Rauhallista joulua, siunaten Veikko Siekkinen

Kaikella on määrä aikansa

Saarnaaja 3:1. ” Kaikella on määräaika ja aikansa on joka asialla taivaan alla”.

Kirjoitan tässä viimeistä kuukauden sanaa seurakunnan paimenena. Nopeasti on tämä viiden vuoden aika kulunut. Kaikella on aikansa. Vieläpä määräaika. On turvallista tietää, että Jumalan suuri käsi ja rakastava tahto ohjaa koko maailman kaikkeutta, kansakuntaa, vieläpä meitä jokaista. Se menee varmasti yli meidän ”hilseemme”, mutta uskon kautta ymmärrettynä luo lepoa ja rauhaa sisimpäämme. Jokaisen meidän elämäs­sämme on ollut asioita joiden olisi toivonut kestävän pitempäänkin, mutta myös niitä, jotka ovat tuntuneet liian pitkiltä. Siksi tuo ilmoitus, kaikella on määräaika, on tuntunut hyvinkin erilaiselta tilanteesta riippuen. Jumalan sallimien määräaikojen tapahtumien kautta Hän tahtoo muovata meitä, niin kuin vain taivaallinen savenvalaja voi tehdä.

Kun kesäkuussa 1993 aloitin seurakuntamme saarnaajana, mielessä oli monenlaisia odotuksia, pelkojakin. Ovatko ne toteutuneet? Osin ovat, osin eivät. Seurakunta ei ole juurikaan kasvanut. Ihmisiä on tullut uskoon hyvin vähän. Silti olen kokenut suurta iloa tässä tehtävässä. Se on antanut uutta iloa ja voimaa jatkaa. Työ on ollut iloa. Sama kokemus on jatkunut myös tällä toisella työjaksolla. Se on ollut suurta Jumalan armoa.

Maailma on suurten muutosten ja murrosten kohteena. Ihmisten mielipiteet muovautuvat yhä selkeämmin Jumalan sanan ja tahdon vastaisiksi. Jumalan sanan ilmoitusten peruspylväät pyritään murtamaan.

Ps 11:3. ”Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä”. Sana antaa neuvon. Room. 12:2. ” Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksen­ne, mikä on Jumalan tahto”.

Jumala on voimallinen uudistamaan mielemme henkensä kautta, että voimme tietää, kuinka meidän tulee toimia saattaaksemme Hänen muuttavan voimansa, evankeliumin sanoman ihmisten tietoon. Eli avain ei ole muuttumattomuus, kaikesta vanhasta kiinni pitäminen, vaan uudistuminen Jumalan hengen kautta, Hänen tahtoaan etsien.

Samalla kun tahdon kiittää seurakuntaa ja Jumalaa niistä vuosista, jotka olen saanut teitä palvella, haluan rohkaista itseäni ja meitä kaikkia avoimin mielin miettimään, kuinka voimme tukea ja auttaa uutta työnte­kijä pariskuntaamme Auli ja Reima Flyströmiä niin, että he voivat välittää sen siunauksen Kuusankoskelle ja seurakunnallemme, jonka Jumala tahtoo heidän kauttaan antaa.

Rohkenen uskoa, että heidän kutsumuksensa on alku sille muuttumiselle, joka on Jumalan tahdon mukaista.

Saakoon Herra siinä meissä vaikuttaa. Siunaten Veikko Siekkinen

Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomille

2 Tim. 3:11. ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja”. Näin Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle. Maailmasta, nyt Euroopastakin kantautuu järkyttäviä uutisia. Uutiset Turkista, järkyttävät vä­kivallan teot viimeksi Ranskasta puhuvat meille ajasta, jossa elämme. Edelliseen liittyen olen monesti ajatellut merkillistä sanankohtaa:

Hes. 7:11. ” Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomille”.

Jumalattomuus, Jumalan sanasta piittaamattomuus, lisääntyy kaikkialla länsimaissa. Kun sille ei ole mitään pidäkkeitä ja se hyväksytään laajasti myös suurissa kirkkokunnissa, nousee rajoittavaksi tekijäksi järjetön väkivalta. Vast´ikään ev. luterilaisen kirkon arkkipiispa tuli ulos ”kaapista” ilmoittaen kannattavansa samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon.

Emeritusprofessori Osmo Tiililä kirjoitti testamentissaan erotessaan kirkosta vuonna 1972 seuraavasti: En eronnut kirkosta sitä vastustaakseni, vaan auttaakseni sitä protestillani. Mutta näyttää, että tekoni on tuotta­nut hyvin vähän hedelmää. Olen suuresti murehtinut elämäni loppuvuodet Suomen kirkon maallistumista, joka on ollut sekä tahallisesti sallittua että johdettua.

Monivuotinen hiljainen rukoukseni on ollut se, että hyvä kaikkivaltias Jumala antaisi kirkolle vielä uusia herätyksen aikoja niin, että kirkko keskittyisi varsinaiseen tehtäväänsä, evankeliumin julistamiseen ihmisten iankaikkiseksi autuudeksi. Vain Herramme Jeesuksen risti ja ylösnousemus ja Pyhän Hengen läsnäolo on kirkon työn ainoa perusta ja toivo.

Näin emeritusprofessori Osmo Tiililä kirjoitti jo armon vuonna 1972. Tähän voimme sanoa painokkaasti aamenen myös helluntaiseurakuntalaisina. Ja kaikella nöyryydellä omistaen Osmo Tiililän sanat myös itsel­lemme, sillä me emme ole myöskään ”eri veneessä”, vaan sielunvihollinen pyrkii vaikuttamaan samoin myös meihin. Viimeisten päivien vaikeat ajat koskettavat myös meitä. Jumalan sanan ja tahdonvastaiset voimat tulevat yhä vain lisääntymään. Totuus, joka on yksin Jeesuksessa Kristuksessa, pyritään saattamaan eri ve­rukkein mitättömäksi, vanhanaikaiseksi, aikaamme sopimattomaksi. 

Äärimmäinen humanismi ja suvaitse­vaisuus nostetaan tilalle. On totta, että Jumala on rakkaus, mutta jos ”rakkaudesta” tehdään Jumala, olemme vaarallisella tiellä. Herra auttakoon, että valkeus, joka meillä on Jeesuksessa, saisi valaista tietämme myös tänä vaikeana aikana.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen

Häneen uskovien taivaan leipä

”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta?” Kysymyksen esittivät kaksi taivaan lähettiä naisille, jotka olivat tulleet tekemään Jeesuksen ruumiille viimeistä palvelua, voitelua.”Ei hän ole täällä, Hän on noussut ylös”.

Tuon tiedon on täytynyt olla hämmentävä, järkyttäväkin naisille. Ja kuitenkin tuo ilmoitus on aivan ratkai­seva ajatellen koko kristinuskon sanomaa. Vaikka Jeesus oli aivan erilainen kuin kukaan ennen Häntä elänyt profeetta. Hän paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia, herätti kuolleita, tyynnytti myrskyn, puhui niin kuin ei kukaan ennen Häntä tai Hänen jälkeensä eläneistä. Niin siitä huolimatta Hän on ainoa kuoleman ja katoavai­suuden järkkymättömän lain murtaja.

Hän sikisi Pyhästä Hengestä neitsyt Marian kohdussa. Hän on Jumalan Hengestä syntynyt Jumala, joka syntyi ihmiseksi kuten kuka tahansa meistä. Hän tyhjensi itsensä, otti syntiin langenneen ihmisen muodon kuiten­kin ilman syntiä.

Hän tunsi niin kuin mekin. Kärsi vaivoja, mitkä ovat ihmisen osana. Häntä kiusattiin itsensä saatanan toimes­ta, mutta Hän ei langennut. Hän armahtaa heikkoja langenneita muiden halveksimia ihmisiä. Hän teki vain hyvää, mutta suurimmalle osalle Hän oli vain ihmetyksen ja kiistojen aihe. Vallanpitäjille ja uskonnollisille todellinen uhka. Hänet piti raivata tieltä, tappaa, poistaa laskuista, tuhota. Mutta Jumalaa ei voida tappaa, tehdä tyhjäksi. Häntä, joka sanoo nimekseen ”Minä olen”, ei että olen ollut tai tulen joskus olemaan, ei vaan ”Minä olen”. Jeesus Jumalan poika, Jumala, naulittiin ristille. Sen me voimme tehdä, kun Hän sallii sen tapah­tuvaksi. Yhä tänään Jumala koetetaan tappaa, tuhota, tehdä olemattomaksi, naurettavaksi, vanhanaikaiseksi. Nyt nauloina on ihmisen viisaus, järjen päätelmät, jotka kaikki kasvavat ylpeyden ja epäuskon pellossa.

Mutta Hän on noussut ylös kuolleista. Ratkaiseva todistus on annettu. Rakas ystäväni, kuolema, synnin valta, saatanan pistin on lopullisesti murrettu. Hän on taivaan leipä Häneen uskovalle, Joh 6:31. Hän on elämän vesi, joka juotuna sisimmässä muuttuu lähteeksi, elämän veden virraksi Joh. 7:37 - 38. Hän on Jumalan vir­heetön uhrikaritsa syntiemme sovitukseksi. Kerran Hän huusi käskyhuudon ystävänsä Lasaruksen haudan äärellä, joka oli jo ollut neljättä päivää kuolleena. ”Tule ulos Lasarus” ja kuollut tuli ulos vielä käärinliinoihin sidottuna. Päästäkää hänet siteistä, Jeesus jatkoi. Hänen nimessään saamme

mekin kutsua ja päästää sidottu­ja. Hän on voittaja. Aamen

Sinua siunaten. Veikko Siekkinen

Todellinen usko

”Kenenkä te sanotte minun olevan”? Näin Jeesus kysyi opetuslapsiltaan. Muistamme, mitä Pietari vastasi. ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika”. Ja Jeesus vastasi, ”Autuas olet sinä Simon Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun isäni, joka on taivaissa”.

Ei liha eikä veri, eli ei siis kukaan ihminen, ei siis myöskään Pietari itse olisi itsessään tätä totuutta oivaltanut. Ei, vaan Jumala ilmoitti sen Pietarille Pyhän Henkensä kautta.

Yhä vielä on niin. Kaikki todellinen usko on Jumalan Hengen vaikuttamaa meissä. On se sitten pelastavaa, parantavaa tai ihmeitä aikaansaavaa uskoa. Tämä on myös alkuseurakunnan synnyttänyttä uskoa. Tämä on uskoa, jonka voimasta seurakunta säilyy voittamattomana aina Herramme tulemukseen asti.

Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainokaiseen Poikaan on seurakunnan ydintodistus evanke­liumin tärkein ilmoitus. Se on kallio, jolle seurakunta voi rakentua.

Tähän ydinsanomaan liittyvät myös ne kuuluisat taivasten valtakunnan avaimet, jotka Jeesus lupasi Pietarille ja kaikille uskoville hänen jälkeensä.

Eli avain taivaaseen on yksin Jeesus. Jumalan armo Hänessä, jonka vastaanottanut vastaanottaa myös avaimen oikeuden, pääsyn Jumalan taivaaseen. Tätä sanomaa saamme mekin tuoda julki kaikella rohkeudella ja sen vastaan ottaneelle julistaa kaikki synnit anteeksi ja tuo julistus on voimassa myös taivaassa.

Avaimia ei ole annettu millekään instituutiolle, seurakunnalle, kirkkokunnalle yksinoikeudella. Ei edes katoli­laiselle kirkolle, joka kerskuu olevansa niiden haltija suoraan alenevassa polvessa johtajansa Paavin johdolla.

Tätä taivaan avainta, Jeesusta Kristusta vastaanotettuna, ei korvaa mikään kirkollinen toimitus, kaste, ehtoolli­nen, ei mikään virka tai asema.

Seurakunnan merkitys uskovalle hengellisenä kotina, Jumalan rakennuksena, on sekin hämärtymässä. Siksi on ajankohtainen Jumalan sanan kehoitus, jonka Hän sanassaan antaa omilleen seurakuntaa ajatellen. Heb. 10:25. Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehoitta­kaamme toisiamme sitä enemmän, kuta enemmän näemme tuon päivän (Herran tulemuksen) lähestyvän.

Tähän kehoitukseen kanssasi yhtyen Veikko Siekkinen

Hänen silmäteränsä

Sak. 2:8.”Sillä joka teihin koskee, se koskee Hänen silmäteräänsä”. Ilmaus koskee Jumalan silmäterää Israelia, juutalaisia, valittua kansaa. On ymmärrettävä, että jumalaton maailma ei välitä varoituksista. Valitettavaa ja vaarallista on, että niin ovat tekemässä myös uskovat, jotka muutoin kunnioittavat Jumalan sanaa. Heillä ajatuksena on lyhyesti se, että Vanhan Testamentin lupaukset eivät enää koskekaan nyky-Israelia, heidän tottelemattomuutensa tähden. Seurakunta nähdään tosi Israelina, joka ne nyt omistaa. Tottelemattomuuden huippuna esitetään Juutalaisten vaatimus, Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Se on myös siemen, josta kumpu­aa se kaksituhatvuotinen vainojen aika, joka huipentui hirvittävään holokaustiin, natsien toimeenpanemaan kansanmurhaan.

Maailmanlaajuinen antisemitismi, juutalaisviha on kasvussa kaikkialla. Se on saamassa jalansijaa myös usko­vien keskuudessa niin sanottuna ”korvausteologiana”. Siinä seurakunta on korvannut Israelin Jumalan siuna­uksien vastaanottajana.

Lopulta suuri kysymys on se, ovatko Juutalaiset ja nyky Israel edelleen Jumalan silmäterä. Mielestäni he ovat sitä ehdottomasti nytkin.

Jumalan sanan ilmoitus, että Hän ei kutsumustaan ja armolahjojaan kadu koskee myös nyky Israelia. Aihe on laaja. Seuraavassa muutamia sanakohtia. Eräs selvin ja mahtavin on Jes. 54:10 ”Sillä vuoret väistykööt ja kuk­kulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra sinun armahtajasi.

Sitten 5 Moos. 4:30-31: ”Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, sinä palajat Herran sinun Jumalasi tykö. Hän ei unohda sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka Hän on valal­la heille vahvistanut”. Aika vaikea ajatella seurakunnalle kuuluvaksi lupaukseksi. Lupaus Juutalaisten paluusta. 5 Moos. 30:5: ”Ja Herra sinun Jumalasi tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet”. Lupaus Herran paluusta kansansa pelastajana.

Raamattu Kansalle käännöksen mukaan. 5 Moos 33:26. ”Ei kukaan ole niin kuin Jesurunin Jumala, joka ratsastaa sinun avuksesi taivaasta ylhäisyydessään pilvien päällä. Lähes kirjaimellinen samankaltainen ilmoitus Ilm. kirjan 19:11: kanssa. Sakarja kuvaa Herran tuloa pelastajana kansansa jäännökselle. Sak. 12:10: ”He katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet”. Ketkä, ilman muuta Juuta­laiset. Korvausteologian kannattajilta on jäänyt huomiotta Jeesuksen rukous oma kansaansa ajatellen. Luuk. 23:34. ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”. Tämänkin poikansa rukouksen Jumala on kuullut. Juutalaiset, Israel, on edelleenkin Jumalan silmäterä, silmäterä jonka kautta voimme ymmärtää paremmin maailman nykymenoa ja iloita Jumalan uskollisuudesta.

Jumalan kansaa kanssasi siunaten. Veikko Siekkinen

Yleisen mielipiteen kultaiset kuvapatsaat

”Jeesus rakastamme sinua kaiken sen tähden, mitä puolestamme olet tehnyt. Sinä tulit ja kuolit puolestam­me, annoit oman elämäsi, että me vapautuisimme synnistä ja sen rangaistuksesta. Ja saisimme LAHJAKSI iankaikkisen elämän. Koska sinä kuolit tähtemme, me olemme valmiit kuolemaan sinun vuoksesi, koska sinä annoit oman elämäsi meidän edestämme, mekin annamme elämämme sinulle”. Mistä nämä sanat ovat peräisin?

Ne ovat ylistyslaulun sanat. Mistäpäin maailmaa? Kiinan vainotun seurakunnan tilaisuudesta. Aika vähän on samankaltaisuutta niihin, mitä länsimaisissa seurakunnissa lauletaan.

Sanoissa on samaa henkeä, rohkeaa uskoa, luottamusta, joka löytyy eräästä Raamatun väkevimmistä kohdas­ta. Pakanakuningas on pystyttänyt valtavan kultaisen kuvapatsaan, jota kaikkien tuli kuolemanrangaistuksen uhalla kumartaa. Kuningas uhkasi tulisella pätsillä kolmea juutalaisnuorukaista Sadrakia, Meesakiä ja Abed­negoa.

He vastasivat: Dan. 3:17-18. ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä. Ja Hän pelastaa myös sinun kädestäsi kuningas, ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se kuningas, että me emme palvele sinun jumalaasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt”. Jumalan sanasta tiedämme, että kuningas pani toimeen uhkauksensa. Pian on kuninkaan aika ihmetellä. ”Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen”.

Ja sitten hän jatkaa. ”Katso minä näen neljä miestä kävelevän VAPAINA tulessa. Eivätkä he ole vahingoittuneet ja neljäs on näöltänsä niin kuin Jumalan poika”. Ei jälkeäkään myönnytyksistä, kompromisseista, siitä ajatuksesta, että mitä tästä saamme. Ei vaan sydämen ehdoton kuuliaisuus kirkastaa Jumalan nimeä ja arvovaltaa.

Voimme havaita kuinka näitä yleisen mielipiteen kultaisia kuvapatsaita nousee esiin kaikkialla, vastoin Jumalan iankaikkista sanaa ja tahtoa. Danielin kirjan sanomaa kultaisesta kuvapatsaasta päivitetään vihollisen toimesta yhä voimallisemmin ajassamme.

Herra meitä auttakoon ja armahtakoon, että voisimme tehdä matkaamme yhdessä Jumalan Pojan Jeesuksen kanssa.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen

Taivas valvoo aikatauluja

Raamattu kansalle jäsenlehtisessä oli ajatus ”Taivas valvoo aikatauluja”. Näin vuoden vaihteessa ajattelemme mennyttä vuotta, sen tapahtumia ja samalla uutta vuotta mitä se tuo tullessaan, myös me uskovat. Kuinka hyvä ja rauhoittava onkaan tuo ilmoitus, ”Taivas valvoo aikatauluja”. Jumalan sana ilmoittaa, että Hän valvoo, ohjaa ja sallii kaikki maailman tapahtumat. Yhtä ihmeellistä on Hänen sanansa ilmoitus, että Hän valvoo myös yksittäisen ihmisen elämää, erityisen selvästi omiensa Jeesukseen uskovien, lapsiensa elämää.

Tulevaisuuteen liittyen sanoo Jes.41:26. ”Kuka on sen alun pitäen ilmoittanut, että olisimme sen tienneet edeltäpäin niin, että voisimme sanoa: Hän oli oikeassa”. Me tiedämme sen, Jumala sanassaan. Raamatussa on kymmenittäin, sadoittain Hänen ilmoittamiaan tapahtumia jotka ovat toteutuneet kirjaimellisen tarkasti. Ja kymmenittäin, jotka tulevat tapahtumaan yhtä tarkasti tulevaisuudessa. ”Taivas valvoo aikatauluja”. Erehty­mättä.

Apt. 2:23. ”Hänet, joka teille luovutettiin Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”. Jumala todella luovutti, antoi ainokaisen poikansa kansalleen juutalaisille, joiden vaatimuksesta Hänet laista tietämättömien miesten, roomalaisten sotilaiden, toimesta naulittiin ristille. Hänet Jumala herätti kuolleista kolmantena päivänä. Näin Jumala sanassaan ilmoitti yhdistäen joulun ja pääsiäisen sanoman poikansa Jeesuksen kautta pelastukseksi jokaiselle joka uskoo.

Uutiset, jotka tulevat maailmalta, ovat entistä järkyttävämpiä. Meillä on sisäinen tietoisuus, että ajat vain vai­keutuvat. Siksi on entistä tärkeämpää luottaa Jumalaan ja Hänen sanaansa ja Jeesukseen Kristukseen Vapah­tajaamme.

Jes.9:1. ilmoitus sanoo: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden”. Elämme pimeässä maail­man ajassa. Asumme täällä kuoleman varjojen maassa uskovinakin. Olemme saaneet sisimpäämme Jumalan valkeuden, armon Jeesuksessa. Valkeus joka on Hänessä ja Häneltä meissä, ei ole saattava meitä häpeään, vaan kirkastuu kerran aina sydänpäivän kirkkauteen. Joh.evk 1:4. ”Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus”. Ja Hänessä on elämä, ikuinen elämä. Saakoon Hän olla valkeutemme myös uutena vuonna 2016.

Siunattua alkavaa vuotta kaikille. Veikko Siekkinen

Tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä

”Minulle huudetaan Seiristä, vartija mikä hetki on yöstä, vartija vastaa, aamu on tullut, mutta silti on yö”.

Nämä merkilliset sanat löytyvät Jesaja 21:11-12. Ainakin minulle ne tuovat mieleen sanankohdan Joh. 9:4 ”Tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä”. Jumala on valkeus, Jeesus on Hänen lähettämänsä valo tähän maailmaan. Saatana on pimeyden ruhtinas. Jatkuvat uutiset sen aiheuttamista terroriteoista eri puolilla maail­maa ovat osoitus pimeyden lisääntymisestä. Hes. 7:11. ”Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomuudelle”. Jäl­leen merkillinen sanankohta, joka näyttää toteutuvan meidän aikanamme. Yllättävät, ennalta-arvaamattomat väkivaltaiset julmuudet asettavat rajoituksia myös jumalattomuuden harjoittamiselle.

Pakolaisvyöry Eurooppaan on sekin varma ajan merkki. Vaikka meidän tulee ymmärtäen ja auttaen vastaan­ottaa todelliset avun tarvitsijat, tulee myös nähdä se, mikä vaikutus tällä on Euroopan poliittiseen kehityk­seen. Tapahtumat muokkaavat etsimään suurempaa poliittista yhteyttä, suurempaa kontrollia ja lopulta juma­lattoman petovallan esiin tuloa.

Kaikki hyvää tarkoittavat ihmisyhteisöt, YK, EU ja muut tulevat lopulta palvelemaan vihollisen pyrkimystä tuhota ja estää Jumalan sanan ilmoituksen toteutuminen. Kun ihmiskunta ja päättäjät hylkäävät Jumalan nostaen itsensä Hänen paikalleen, on järkyttävä katastrofi valmis.

Vihan kohteeksi tiivistyy kuinkas muuten Hänen valittu kansansa Israel ja kaikki muut jotka uskovat Jumalan sanaan. Olkaamme siis niitä, jotka ottavat vaarin Jumalan sanasta. Ilm. 3:10. ”Koska sinä olet ottanut vaarin minun kärsivällisyyteni sanasta, niin minä myös otan vaarin sinusta ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat”.

Jae 11. ” Minä tulen pian, pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi”.

Yö synkkenee. Silti on jo melkein iankaikkisen aamun koitto käsillä. Jeesus Jumalan Poika on syntynyt maail­maan. Pian luetaan seurakunnissa Luukkaan toista lukua ja jaetta 11. ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapah­taja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa”. Ja Hän on tuleva takaisin omiensa kanssa halliten aina ja ikuisesti.

Sitä odotellessa siunausta ja Joulun rauhaa kaikille!

Veikko Siekkinen

Jumalan armolahja

Room. 6:23. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme”.

Lähestymme joulun aikaa. Tavaratalot aloittavat joulusesongin yhä aikaisemmin. Monissa perheissä ja ystä­vien kesken aletaan pohtia lahjaideoita. Saatetaan kokea ahdistustakin, ei ole mahdollista toteuttaa toiveita. Sanankohta puhui Jumalan lahjasta, iankaikkisesta elämästä. On ihanaa, että kyse on armolahjasta, lahjasta, jota kukaan ei voi ansaita. Toisin sanoen ei ole niin köyhää, joka ei voisi sitä saada, eikä niin rikasta, joka voisi sen ostaa.

Jumalan lahjaan Jeesukseen liittyen 2 Kor 9:15”. Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan”. Kun joku saa aivan yllättäen jonkun todella arvokkaan lahjan, hän hämmästyy, häkeltyy, menee sanattomaksi. Vaikkei asenteemme useinkaan ole tällainen, niin Jumalan lahja on sanoinkuvaamattoman ihmeellinen, iankaikkinen elämä taivaassa. Paikassa, joka ylittää kaiken mistä voimme edes uneksia. Silti monesti voimme löytää itses­sämme tuntoja, joita vanhempi veli koki tuhlaajapoikakertomuksessa.

Helposti katoaa se juhlariemu, pelastuksen ilo ja rakkaus, jota koimme uskoon tultuamme.

Ehkä siksi Jumalan sana puhuu pelastajastamme Jeesuksesta mainiten 2 Kol 2:3. että ”Hänessä on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä”. Varmasti suuri osa lahjasta Vapahtajassamme pysyy meiltä piilossa maallisen matkamme aikana. Mutta uskon, että Jumala haluaa että voisimme jo ajassa löytää näitä aarteita, jotka ovat Kristuksessa, voimaksi matkallamme iki-kotiin.

Taivasten valtakunta lahjana on myös kuin peltoon kätketty aarre: Matt 13:44. Eli se ei välttämättä ole ihan il­man vaivannäköä löydettävissä ja ilolla omistettavissa, vaikka se onkin lahja. Jes 45:3. sanookin ”Minä annan sinulle aarteet pimeyden peitosta, kalleudet kätköistänsä”. Suurimmat aarteet Kristuksessa saattavat useinkin paljastua pimeyden peitosta, pimeistä koetuksen ja taistelujen päivistä, jolloin Hän tulee meille ainoaksi var­maksi perustukseksi, turvapaikaksi. Sanomattoman kalliiksi lahjaksi.

Jumalan lahjasta kanssasi kiittäen. Veikko Siekkinen

Kuusankosken helluntaiseurakunta 90 vuotta.

Kun lueskelin seurakunnan historiikkia, mieleni täytti syvä kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Samalla syvä kunni­oitus niitä uskovia kohtaan, jotka aikanaan näkivät välttämättömäksi seurakunnan perustamisen.

Heitä oli tuolloin vain 17 henkilöä. On helppo ymmärtää, että tuo päätös merkitsi sitoutumista, itsensä kieltä­mistä ja vaivannäköä. Niin kuin eräs ystäväni totesi ”Olivatkohan ne seurakunnan alkuajan uskovat enemmän tosissaan kuin me”? Näin ehkä on ollut.

Liityimme vaimoni kanssa seurakuntaan 1975 ja muistan kunnioituksella monia, jotka ovat tuon jälkeen saaneet vaihtaa uskonsa näkemiseen. Loisan Martan ja Väinön, Hämäläisen Laurin, Kolun Eelinin, Valopaasin Väinön ja Rauhan vain joitakin mainitakseni.

Tietysti on selvää, että maailmamme on muuttunut, arvot ja arvostukset ovat nekin muuttuneet. Jumalan pel­ko, joka Raamatun mukaan on viisauden alku on sekin katoamassa kansamme keskuudesta. Mennyt raskas sota-aika vaikutti sekin hengelliseen etsintään viime vuosisadan puolessa välissä ja sen jälkeenkin.

Tarvitaanko seurakuntaa, helluntaiseurakuntaa vielä tänäänkin? Uskon, että tarvitaan. Ilmestyskirjan mu­kaan se toimii maailmassa aina seurakunnan ylösottoon saakka, siis seurakunta.

Se on myös ainoa toimija, jonka Jumala on Jeesuksen kautta asettanut tähän maailmaan, hengellinen raken­nus, jonka perustus ja kulmakivi on Jeesus Kristus. Tällä perustuksella pysyen on Jumala luvannut varjella seurakunnan voitollisena loppuun asti.

Niin kuin Jaakob kirjoittaa 5:7. ”Niin olkaa kärsivällisiä veljet Herran tulemukseen asti”. Tähän kehoitukseen voidaan liittää myös sisaret, vaikka he olisivat veljiä kärsivällisempiä. Saakoon Jumala armossaan auttaa meitä seurakuntana pitämään se, joka meillä on, sanoma Jeesuksesta syntien sovittajana. Niin kuin Ilm. 3:11. kehot­taa. ”Minä tulen pian, pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi”.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen

Uskon kautta

Ilmaus ”uskon kautta” esiintyy Hebrealaiskirjeen luvussa 11 19 kertaa. Tätä lukua ei suotta sanota uskon luvuksi Raamatussa. Tuo luku alkaa uskon ehkä lyhyimmällä, mutta samalla hyvin osuvalla luonnehdinnalla. ”Mutta usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy”.

Tämä pitää sisällään oikeastaan kaiken inhimillisen toiminnan ja työn. Täytyy olla ensinnäkin toive, visio, sanoisi nykyihminen, joka luo riittävän luottamuksen tavoitella jotakin sellaista, jota ei vielä ole näkyvissä.

Sanonta ”suomalainen ei usko ennen kuin näkee” on toisaalta liiankin paikkansapitävä väite, kun on kysymyk­sessä hengelliset asiat. Toisaalta mekin niin kuin muutkin kansat ponnistelemme jatkuvasti tavoitteissa, joita emme vielä näe.

Kun on kyseessä usko Jumalaan, olemme tekemisissä aina ihmeen kanssa. Jumala on herättänyt aikanaan jokaisen uskovan elämässä tietoisuuden itsestään Pyhän Henkensä voimalla, sanansa kautta.

Jumalan sana on elävä ja voimallinen, mutta vain vastaanotettuamme sen. Jeesus on persoona, eläväksi tullut Jumalan sana. Siksi Joh.1:12 sanookin vakuuttavasti. ”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antaa ja antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi”.

Siksi on myös todella totta sanan ilmaus, joka on kirjoitettu Hebr. 12:2. ”Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen. Ja Fil. 1:6 sanoo ”Varmasti luottaen siihen, että Hän joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka”. Eli Hänen tulemukseensa saakka. 2 Tess. 1:3. sanoo uskosta. ”Koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin kaikissa teissä”.

Maailma ja oma lihallinen mielemme ja monesti kokemukset elämässä haastavat jatkuvasti meissä olevaa Jumalasta lähtöisin olevaa uskoamme.

Siksi on turvallista lukea 1 Joh. 5:4. ”Sillä kaikki mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme”.

Siksi on tärkeää muistaa kehoitus Hebr. 12:2. ”Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen”. No kuinka se on mahdollista? ”Uskon kautta”, sen uskon, joka on alkuisin Jumalasta.

Häntä kanssasi katsellen Veikko Siekkinen

Alfa ja Omega

Jumala sanoo sanassaan olevansa alku ja loppu, alfa ja omega. Niin kuin Kreikan aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Meitä ihmisiä kiinnostaa asioiden loppu. Miten kaikki lopulta loppuu. Raamatun alkusa­nathan ovat: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. On luultavasti kyseessä toinen maa ja maailma kuin nykyinen jota me asutamme. Sillä 2 Pt 3:6. sanoo ”ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Edellinen sanoo tuosta maailmasta, että se oli rakennettu vedestä, veden kautta Jumalan sanan voimalla. Sitten jae 7: mutta nykyiset taivaat ja maat ovat Jumalan sanalla talletetut tulelle.

Niinpä on ollut ja tulee vielä olemaan ainakin seuraavanlaisia alkuja ja loppuja eli lyhyesti: Silloisen maan ja taivaan alku ja loppu Ja niiden väliin mahtuu viattomuuden aika ja sen loppu. Profeettojen aika ja sen loppu. Seurakunnan ajan ajan alku ja loppu. Vihan, ahdistuksen ajan alku ja loppu. Tuhatvuotisen ajan alku ja loppu. Nykyisen taivaan ja maan loppu.

Mutta Jumala joka on kaiken alku ja loppu on myös kaiken loputtoman alku. Tähän muutokseen loputtoman alkuun viittaa myös Pietari 2 Pt 3:13 jakeessa ”Mutta Hänen lupauksensa, eli Jumalan, mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus ja vanhurskaat asuvat.

Tätä maata ja taivasta sai apostoli Johannes katsella ja kirjoitti siitä Ilm 21:1. ” Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa, eli nykyiset, ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

Ja Johannes jatkaa ” Ja Pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian miehellensä kaunistettu.

Ja tuon Jumalan valtakunnan pääkaupungin, uuden Jerusalemin myötä tulee myös kaikkivaltias Jumala asu­maan ihmisten, pelastettujen keskelle. Niin kuin Ilm. 21:3 sanoo. Tämä huikea ilmoitus on todellisuutta Va­pahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta kaikille, jotka Häneen uskoen ovat Hänet vastaanottaneet syntiensä sovittajana.

Ja Hänessä ja Hänen kauttaan tulevat taivas ja maa olemaan kerran yhtä. Ja Jumalan kaikkivaltiaan tahto tulee täydellisesti toteutumaan myös maan päällä niin kuin taivaassakin. Eikä kuolemaa ole, ei milloinkaan ja kaikki entinen vajaa on ikuisesti pois. Luotu ja luoja ovat iankaikkisesti yhdessä. Ylistys, kiitos ja kunnia olkoon Ju­malan ja Vapahtajamme Jeesuksen aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Sinua siunaten Veikko Siekkinen

Peruspylväät

Ps 11:3. ” Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?” Olemme tulleet aivan erikoisel­la tavalla peruspylväiden murtamisen aikaan. Mitkä ovat peruspylväät? Lyhyesti ne kaikki liittyvät Jumalan sanaan. Pylväät kannattavat rakennusta. Länsimainen yhteiskunta on nojannut lakinsa ja arvojensa puolesta Jumalan sanaan.

Tilanne on nopeasti muuttumassa ja muuttunut. Ihmislähtöisen humanismin ja moniarvoisuuden nimissä tuodaan esille asioita ja vaatimuksia aina lainsäädäntöä myöten, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.

Jeesus puhuu tulemukseensa liittyvästä ajasta sanoen Matt. 24:12. ”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee val­taan, kylmenee useimpien rakkaus”. Ei laittomuus tarkoita sitä, että lakien laatiminen loppuisi, vaan lainsää­däntö ohjautuu yhä selvemmin Jumalan sanaa vastaan.

Tämä kehitys on käynnissä, se huipentuu antikristuksen aikana josta jo Danielin kirja puhuu Dan. 7:25. ”Hän Antikristus puhuu sanoja korkeinta vastaan ja hävittää korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi”. Eli kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.

Eli Jumalan sallimaksi ajaksi? Ei laittomuus ole Jumalasta, Hän sallii sen, mutta rajaa myös sen keston.

Miksi Jumala sallii tällaisen kehityksen? Ensinnäkin Hän on tuonut esille tahtonsa sanassaan. Hän on myös antanut ihmisille ja ihmiskunnalle vapauden valintaan.

Jumalattomuuden lisääntyminen on myös erottautumisen ja puhdistuksen aikaa Dan. 12:10; ”Monet puhdis­tetaan, kirkastetaan ja koetellaan. Jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät”.

Paavali kirjoittaa Tiit. 2:12 - 14. ”Ja kasvattaa meitä, että me hyljäten Jumalattomuuden ja maailmalliset himot eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja Jumalisesti nykyisessä maailman ajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä”.

Peruspylväiden murtuessa pitäkäämme kiinni Jumalan sanasta, se on murtumaton pylväs, perustus ja odo­tuksestamme, joka on ilmoitettu Jumalan sanassa. Jeesus tulee takaisin noutamaan omansa.

Siunattua kesän aikaa. Veikko Siekkinen

Kuin peilistä katsellen

2 Kor. 3:18. ” Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvas­timesta, muutumme saman kuvan kaltaiseksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on henki.’

Kuinka katselemalla voi muuttua? Se mitä katselemme vaikuttaa siihen millaisiksi muutumme. Nykyinen maailmamme luo yhä uusia asioita ja mahdollisuuksia mitä katsella.

Luetussa mainittiin peite, joka estää meitä näkemästä Herraa ja Hänen muuttavaa kirkkauttaan. Peitteitä on varmaan paljonkin: tottelemattomuus, ylpeys, kateus, riidat, anteeksiantamattomuus. Ne eivät ole este katsoa Herran puoleen. Juuri niiden tähden meidän tulisi niin tehdä. Ja kun olemme valmiit niin tekemään katsom­me armahtavaan, rakastavaan Jumalaan ja Vapahtajaamme Jeesukseen. Ja peite poistetaan ja Herran kirkkaus säteilee ihanasti ja uudistaa muuttaen Häntä katselevaa vähä vähältä Kristuksen kaltaisuuteen.

Jae 16 samasta luvusta sanoo: ”Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois”. Jae puhunee uskoon tulostamme, kun Jumalan Pyhä Henki tekee eläväksi meidän synnin tähden kuolleen hen­kemme.

Uskoontulokokemuksemme ovat varmasti vaihtelevia tuntemuksiltaan, mutta periaate on sama: synnin ja tottelemattomuuden peite riisutaan Jumalan armosta Jeesuksen puoleen kääntyvien silmien edestä.

Se oli myös oma kokemukseni. Jumalan anteeksiannon ja rakkauden voiman kokemus oli erittäin voimakas. Uskon, että tuolloin olisi ollut melko mahdoton vihata ketään.

Mutta ajan oloon peitettä tahtoo kertyä. Mikä avuksi? On hyvä muistaa ja saakoon Jumala meitä muistuttaa Henkensä kautta, että olemme jokainen saaneet suunnattoman velan anteeksi, yksin Hänen armostaan, Va­pahtajamme Jeesuksen ristin kuoleman tähden, ilman minkäänlaista omaa ansiota. Katsominen Kristukseen merkitsee juuri tämän totuuden jatkuvaa, sydämestä lähtevää tiedostamista.

Ja tämän muutoksen vaikuttaa yksin Jumalan Henki. Mitä varten? Ei niin, että me erottuisimme, saisimme kiitosta, vaan että voisimme olla Hänen kirjeitään, vielä tässä pahassa maailman ajassa, jossa elämme.

Siunaten kanssasi Jeesusta katselen. Veikko Siekkinen

Öljypuristimessa

Matt. 26:39: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja, ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä”. Getsemanessa, öljypuristimessa, niin kuin nimi tarkoittaa, käytiin tämä tärkein rukoustaistelu koko luomakuntaa ja ihmiskuntaa ajatellen.

Jeesuksen maailmaan tulosta sanotaan Fil 2:7: ”Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Tuli ihmiseksi, ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.”

Getsemanessa käy rukoustaistelua Jumalan poika, ihmisenä täydelleen tyhjennettynä jumaluudesta. Hän oli jo kauan ollut tietoinen siitä, mitä varten hän oli maailmaan tullut. Nyt hän oli astumassa siihen Jumalan tahdon öljypuristimeen. Hänen inhimillinen luontonsa oli syvästi järkyttynyt ja kauhistunut tulevasta.

Taistelu oli todellinen, tuska oli todellinen, pyyntö: jos mahdollista, niin menköön minulta pois tämä malja, oli sekin todellinen. Ei tässä ole merkkiäkään levollisesta uhrautumisesta tai niin kuin joskus kuulee, tilanteen yläpuolelle pääsemisestä.

Ei, vaan tässä taistelee tosi ihminen Jeesus Kristus, jonka inhimillinen tunnemaailma oli järkyttävässä taiste­lussa tiedossa olevan kauhean kärsimyksen ja oman tahdon välillä. Hetkeä aiemmin hän oli siunannut viinin ja leivän merkiksi ja sen muistoksi, mihin hän oli pian joutumassa. Nyt hän oli tuossa öljypuristimessa, jossa taivaan vehnänjyvä murskataan ikuisen elämän leiväksi ja viiniksi kaikkien niiden edestä, jotka uskoen hä­neen turvaavat.

Jeesus on ihana esikuva tässäkin meille kaikille, jotka uskomme Häneen. Hän sanoi Matt.26:41: ” Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Tämä on tosiasia kohdal­lamme, Jumalan uudestisynnyttämä henki on altis, halukas tekemään Jumalan tahdon, mutta lihamme ja sen mieli on usein toinen.

Siksi on rukoiltava, taistelussa ollessamme, että valintojamme ja tahtoamme ohjaisi Jumala ja Hänen tah­tonsa. Siksi ei ole uskon puutetta ,jos taisteluissamme jätämme asiamme Jumalalle sanoen sydämissämme: Herra, tapahtukoon sinun tahtosi. Silloin meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret, eivät omamme.

Niiden varaan sinua siunaten Veikko Siekkinen

Toisen muotoisena edessäpäin

”Vuosi vanha vaipuu hautaan riemuineen ja murheineen. Jospa vuosi alkava oisi Herran siunaama”. Tämä lausahdus vuoden vaihteessa lienee meille monille tuttu. Varmasti useimmat meistä vuoden vaihtuessa mie­timme mennyttä ja samalla ajattelemme tulevaa, mitä se tuo tullessaan.

Jokaisella meistä on toiveita, rukouksia tulevaa ajatellen. Uskovina Jumala lupaa kuljettaa meitä aina voitto­saatossa. 2 Kor. 2:14. ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa”. Tuo lupaus on hämmästyttävä. Siinä tuo pieni sana, aina, on erikoisesti sitä. Tuo lupaus tuo mieleen toisen hämmästyttävän Jumalan sanan lupauksen Häneen uskoville. Room. 8:28. ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka ovat Hänen aivoituksensa mukaan kutsutut”. Siis kaikki yhdessä. Ei sanottu, että me tunnemme niin. Ei vaan tiedämme mistä, Hänen sanastaan.

Hakematta tulee mieleen kaksi murheellista opetuslasta, jotka Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen kulke­vat Jerusalemista Emmauksen kylään. Suuret toiveet, jotka he olivat elätelleet sisimmässään tulevasta olivat romahtaneet. Kuinka usein me uskovina olemme jakaneet elämässämme heidän tuntojaan.

Luukas kuvaa tilannetta. Lk 24:15-16. ”Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtunutta tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa, mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt niin, etteivät he tunteneet Häntä”. Mikä oli pimittänyt heidän silmänsä? Murheet, koetut tapahtumat. Näin voi tapahtua myös meidän kohdallamme. On inhimillistä muovata mielikuva tapahtuneiden asioiden perusteella. Meillä on myös Jumalasta tietyt mielikuvat. Hänen siunauksistaan, mutta myös koetuksistaan ja kurituksestakin.

Mutta kun Hän kulkee matkassamme ”toisen muotoisena” emme tunnistakaan Häntä. Ajattelemme helposti, ettei Hän olekaan mukana eikä ainakaan lähellä, vieressä. Niin kuin uskova taivaassa katseltuaan elämänsä askelten jälkiä sanoi Jeesukselle: Herra, tuossa on vain yhdet jäljet. Silloin koinkin, että olen yksin. Jeesus vastasi hymyillen: Ei lapseni, ne ovat minun askelteni jäljet, sinä olit sylissäni.

Kaikki yhdessä. Siksi on tärkeää, että Hän ilmestyy, kulkee vierellämme joskus myös toisenlaisena, kuin mi­hin olemme tottuneet ja millaisena me tunnistamme Hänet. Ja suurin yllätys Hänen ilmestymisestään toisen muotoisena on edessäpäin, perillä taivaassa Jumalan valtakunnassa. Se ihastelu, ihmettely jatkuu loputto­masti, iankaikkisesti. Siihen asti ”Rientäkäämme kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on meidät kutsunut taivaallisella kutsumuksella Kristuksessa Jeesuksessa”. Fil 3:14: ” Hän siunatkoon meitä niin, että voimme tunnistaa ja iloita Hänestä myös ”toisen muotoisena”

Jumalan siunausta vuodelle 2015, sinulle kanssamatkaajani

Veikko Siekkinen

Jeesus 888

Jeesuksen syntymä oli ihme, Jeesuksen elämä oli ihme, Jeesuksen kuolema

ja ylösnousemus oli ihme, hänen taivaaseen nousemisensa oli ihme, ”Ja
pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.” Apt.1:9. Hänen takaisintulonsa

on ihme. ” Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva

samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” Kirjaimellisestiko?

Kyllä! ”Katso, hän tulee pilvissä ja kaikki silmät saavat nähdä

hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät.” Joh.ilm.1:7.

Enkeli Gabriel ilmoittaa hämmästyneelle Marialle Jeesuksen syntymään liittyen

Luuk.1:32-33: ” Hän on oleva suuri ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman

(Jumalan ) Pojaksi ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin,

hänen Isänsä valtaistuimen ja hän on oleva Jaakobin ( Israelin ) huoneen

kuningas iankaikkisesti. Ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua

oleman.”

Daavidin kuninkuus oli Jumalasta. Jeesus on tämän Daavidin kuningassuvun

lopullinen, iankaikkinen täyttymys. On todella mielenkiintoista, että Daavid oli

Iisain kahdeksas poika. Lähi-Idässä nimet pyrkivät kuvaamaan henkilöä.

Niillä oli myös kirjaimista syntyvä lukuarvo. Daavid voideltiin kuninkaaksi Iisain

kahdeksantena poikana. Nimen Jeesus Kristus eli (voideltu) lukuarvo

on 888. Hämmästyttävää! Raamattu on todellakin Jumalan yliluonnollista,

kirjaimellista, mutta myös numerollista, varmaa profeetallista Sanaa.

Niinpä Jeesuksen opettamaan Isä meidän-rukoukseen, sen kohtaan ”tulkoon

Sinun valtakuntasi ja tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä

niin kuin taivaassa” tulee ja uskon pikapuoliin kirjaimellinen vastaus!

Ja se vastaus tulee lihaksi tulleen Jumalan Sanan, Hänen takaisin tulevan

Poikansa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kirjaimellinen vastaus!

Kun Marian synnyttämisen aika tuli, ei heille järjestynyt sijaa majatalossa,

vaan tallin seimi. Eläinten ruokinta-astia oli Jeesuksen ensimmäinen vuode.

Vielä tänäänkin Hän etsii majapaikkaa, ihmissydämiä. Ja niin kuin hengellisen

laulukirjan laulun nro 568 kertosäkeessä sanotaan ”Sydän kun auki on,

sinne Jeesus tekee asunnon.” Ja Jumalan valtakunta syntyy sisällisesti

meihin ja meistä tulee samalla tuon tulevan iankaikkisen Jumalan valtakunnan

kansalaisia. Ja se on todella huikea, mahtava, fantastinen asia! Tuon

valtakunnan lopullista ilmestymistä, Herramme paluuta odotellessamme toivotan

sinulle, rakas ystäväni, siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Veikko Siekkinen

Juutalaiset

Kerrotaan erään keisarin sanoneen hovisaarnaajalleen: Te tunnutte uskovan Raamattuun. Kertokaa minulle lyhyesti yhdellä lauseella, miksi. Saarnaaja vastasi: Yksi sana riittää: juutalaiset. Ja toden totta, koko Raamattu on hämmästyttävän tarkka kuvaus tuon kansan vaiheista, sen valinnasta, menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Silti siitä huolimatta ja ehkä juuri sen takia se on äärimmäisen uhattuna meidän aikanamme.

  

Jumalaton maailmamme valmistuu salaisesti sen täydelliseen tuhoamiseen. Miksi? Jumalan valinnan, hänen Sanansa tähden, ettei se toteutuisi. Toisin kun ihmisten liitot, sopimukset, Jumalan liitot ovat ehdottoman varmoja. Yksi vanhimmista on Jumalan liitto juutalaisia koskien, jonka hän teki Aabrahamin kanssa 1Moos. 17: 7-8: ” Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa,sukupolvesta sukupolveen, iankaikki­sen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala. Ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa.” Ei ainoatakaan ehtoa, ei, vaan Jumalan iankaikkinen lupaus.

  

Jerusalem, Daavidin pyhä kaupunki, on ollut hyljättynä kyläpahasena lähes kaksi vuosituhatta. Nyt se on Is­raelin sykkivä, vauras, lähes miljoonan asukkaan pääkaupunki. Siellä on kunnostettu Daavidin linna, Getse­mane, Golgata, Skobus eli Öljymäki, jonne Jeesus palaa ikuisena kuninkaana, sillä hauta on tyhjä!

Jerusalem on uudistunut. Miksi? Koska Sak.2:12 sanoo: ”Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin.” Huolimatta lähes kaksituhatvuotisesta vainosta, joka huipentuu natsi­vallan joukkotuhoamiseen kuuden miljoonan juutalaisen kuolemaan, josta holokaust, vainojen museo, jossa kävimme, on järkyttävä kuvaus. Jumala ei ole unohtanut liittoansa kansansa kanssa, Hän valitsee vielä Jerusa­lemin.

  

Takana on pakkosiirtolaisuus, hajotus kaikkien kansojen sekaan. On käynnissä exodus, paluu takaisin luvat­tuun maahan. Sekin on lisääntymässä, nyt myös Länsi-Euroopan maista lisääntyvän juutalaisvihamielisyyden tähden.

Israel on ainoa maa maailmassa, joka on kansakuntana, valtiona uudestisyntynyt, sillä on uudelleen synny­tetty vanha kielensä hebrea, oma hallinto, oma raha, oma puolustus. Se on yhdellä sanalla ilmaistuna ihme, Jumalan ihme. Nämä kaikki ovat tärkeitä, mutta ulkoisia todisteita Jumalan sanan luotettavuudesta.

Hesekiel ennustaa profetiassaan luulaaksosta Jumalan kansan hengellisen uudestisyntymisen Hes.37:10: ”Minä ennustin niinkuin Hän (Jumala) oli minua käskenyt, ja niihin tuli Henki ja ne tulivat eläviksi ja nousi­vat ylös jaloillensa, ylenmäärin suuri joukko.” Milloin? Silloin, kun Hänen, Messiaan, jalat koskettavat Öljy­mäkeä hänen tullessaan takaisin kuninkaana kansalleen ja koko maailmalle.

Kanssasi Jumalan kansaa ja Jerusalemia siunaten Veikko Siekkinen

Suurin on se, joka on kaikkien palvelija

Joh.3:30: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” Sanat ovat Johannes Kastajan. Tämä sana, toive, rukous, on hyvin harvinainen vilpittömästi lausuttuna. Opetuslapsetkin pohtivat keskenään, kuka heistä mahtaa olla suurin. Jeesus vastasi sanomalla: ”Suurin on se, joka on kaikkien palvelija.”

Toisaalta on paljonkin rukousta, usein julkista, jossa on Johanneksen esittämä ajatus omasta pienenemisestä ja Jeesuksen kasvamisesta omassa elämässä. Mutta useimmiten vaikuttimena on näin arvelen, toive oman vaikutusalan ja kuuluisuuden lisääminen.

Johannes Kastaja oli Jumalan lähettämä todistaja. Hän kertoi, todisti tulevasta taivaallisesta valkeudesta, Jeesuksesta Kristuksesta. Sitten hän kohtasi valkeuden, Jumalan Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin. Ja tulos oli sydämen huuto: Jumalani, saakoon hän kasvaa ja minun tulla pienemmäksi.

Ja Jeesus sanoo Johannesta suurimmaksi vaimoista syntyneiden joukossa. Arvelen, että syytähän on juuri Johanneksen sydämen toiveesta, rukouksesta johtuva toiminta Jeesuksen korottamiseksi. Johannes oli Juma­lan valitsema ja lähettämä väkevä profeetta, joka pitäytyi saamassaan tehtävässä. Hänkin oli valmis tyhjenty­mään, vähenemään. Näin sanotaan myös Jeesuksesta. Fil.2: 5-7 : ” Olkoon teillä se mieli, joka myös Jeesuksel­la Kristuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.”

Toisin sanoen väheni niin kuin ei kukaan toinen ennen tai hänen jälkeensä. Oli täydellisen kuuliainen kuole­maan asti.

Ja saman luvun jae 9 sanoo: ” Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen kaikkia muita nimiä korkeamman.”

Paavali kirjoittaa 2.Kor. 12:10 itsestään: ” Todeten ensin, että Jumala sanoi hänelle ” Minun voimani tulee täy­delliseksi heikkoudessa” ja jatkaa ”Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.”

Inhimillinen heikkous on Jumalan mahdollisuus.

Kun mahdollisuutemme ovat lopussa, on tilaa Jumalan voimalle. Kun kaikki on tyhjennetty, on tilaa Jumalalle. Kyseessä on taivaallinen paradoksi. Sana paradoksi on kreikkaa ja tarkoittaa ” näennäisesti järjenvastainen väite, yleisestä lainalaisuudesta poikkeava totuus tai ilmiö”. Jumalan Sana sisältää runsaasti näitä järjettömiltä vaikuttavia ilmoituksia, jotka ovat usein kivuliaiden vaiheiden kautta osoittautuneet todellisiksi, omassa elämässä koetuiksi totuuksiksi. Jumalan kunniaksi.

Olkoon elämämme, astiamme, Hänen kädessään, Veikko Siekkinen

Voittosaatossa

2 Kor. 2:14-15. ”Mutta kiitetty olkoon Jumala, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun, sillä me olemme Kristuksen

tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa. On ihanaa, että saamme olla Kristuksen tähden voittosaatosta osallisina jo nyt varmana voitosta, joka on jo saavutettu Golgatalla, mutta samalla tekemässä vielä matkaa lopullista voittoa kohden. Eikä vain hyvinä

päivinä, kun on oikein voittoisa mieli ja voiton tuntu, vaan silloinkin, kun olemme kokeneet tappioita ja mielemme on maassa.

Kun haluamme pysyä Kristuksessa, turvata Hänen armoonsa ja vereensä, olemme Hänen johtamassaan voittosaatossa. Paavali on aikalaistensa tavoin saanut nähdä Rooman sotavoimien voittosaaton palaamassa

kotiin. Sotapäällikön johtamina sotilaat palasivat taistelusta. Mukana olivat myös haavoittuneet ja huonokuntoiset taistelun arvet ruumissaan. Näin on Kristuksen voittosaatossa yhä tänäänkin. Jumala yksin tietää taisteluiden arvet, ne näkymättömätkin omissaan.

Muistan kuulleeni kukasta, jonka nimi on yön kuningatar. Se kukkii öisin. Ja usein miten ohdakkeiden joukossa. Sen tuoksu on voimakas, ja erityisesti silloin, kun ohdakkeiden piikit tuulessa huojuessaan rikkovat sen hentoja terälehtiä. Toistaiseksi Jumalan rakkauden tuoksu on voimakkaimmin tullut esille ristillä, kun Kristus ruoskittiin ja lävistettiin, naulittiin ristille meidän syntiemme tähden. ”On autuutemme takuuna vain Kristus, ristin puu, ja Hänen pyhä verensä, ei kestä mikään muu”.

On tärkeää, että pidämme jatkuvasti mielessämme Jumalan armon Kristuksessa niin, että omat ansiot ovat roskaa turhuutta vaan. Ja muistamme, että saamme ”Lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen

lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3: 24-25.

Seurakuntamme vanhin Tenho Jokivuori sai siirtyä torstaina 21.8. illalla tästä voittosaatosta Vapahtajansa luokse. Näin elävä kivi seurakuntamme ruumiista irrotettiin ja liitettiin voittajien joukkoon. Kristuksen iankaikkisuusruumiiseen taivaassa odottamaan taivaan hääjuhlia, hetkeä, jolloin viimeinenkin Jumalan aivoittelema pelastuksen vastaanottanut liittyy Kristuksen voittosaattoon. Ja Hän palaa noutamaan omansa taivaan kotiin. Saakoon Jumala lohduttaa Hilkkaa, aviopuolisoa ja muita Tenhon

läheisiä Henkensä ja läsnäolonsa kautta.

Kanssamatkaajia voittosaatossa siunaten Veikko Siekkinen