Katso minä teen uutta...

Jes. 43:16-19. ”Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin vesiin. Joka vei sotaan vaunut ja hevoset, sotaväen ja sankarit kaikki. He vaipuivat eivätkä nousseet. He raukenivat, sammuivat niin kuin lam­pun sydän: älkää entisiä muistelko älkää menneistä välittäkö. Katso minä teen uutta. Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin minä teen tien korpeen, virrat erämaahan”.

Tämä Jumalan sanan kohta nousee usein mieleen vuoden vaihteessa. Se alkaa Jumalan muistutuksella omal­le kansalleen, kuinka Hän kerran auttoi heitä, pelasti varmalta näyttävältä tuholta. Siitä huolimatta Hän ei kehoita vain muistelemaan menneitä. Menneisyydessä meillä jokaisella on muistoja Jumalan teoista, mut­ta myös omista tappioista. Me muistamme ne, mutta niitä ei pitäisi alkaa muistella, elää niissä. Menneistä huolimatta Jumala voi ja tekee uutta. Hän on edelleen Luoja ja vain Hän voi tehdä jotain. Se ei ole välttämättä sellaista mitä ei olisi ollut ennenkin, mutta uutta se on meidän kokemanamme.

Ensin mainittiin teistä, jotka Hän teki mereen! Valtava ihme, mutta sitten sanottiin: ”Niin minä teen tien korpeen, virrat erämaahan”. Sana puhuu tulevasta. Vaikka se onkin sana Hänen omalle kansalleen Israelille, uskon, että se on lupauksen sana myös Hänen seurakunnalleen.

Sanottiin myös, että se puhkeaa taimelle. Taimi on vain alku, pieni ja heiveröinen. On vaarana että emme edes sitä huomaa. Saatamme odottaa jotain valmista, jota voisimme ihailla. Kunpa voisimme huomata taimet, Hänen aivoituksensa tähän aikaan. Taimi vaatii huolenpitoa, kastelua, lannoitusta, koulimista. Se merkitsee vaivannäköä, työtä ja ojentautumista uskossa.

Varokaamme tallaamasta Jumalan tahdon taimia, vaikka eivät ne ainakaan aluksi näyttäisi sellaisilta kuin toivoisimme. Aivan vuoden lopulla, kun olin menossa tapaamaan erästä henkilöä vähän arvelevalla mielellä, koin kuinka Pyhä Henki sisimmässäni sanoi selvästi: ”Varo katsomasta ylen”. Me tiedämme, mitä ylenkatso­minen tarkoittaa.

Uskon, että se oli Herran sana minulle, ehkä muillekin, eikä vain tuohon tilanteeseen, vaan myös tulevaa aja­tellen. Meidän tulee arvioida asioita, uusiakin, mutta ei hengellisen itseriittoisena, vaan nöyrästi vailla ylen­katsetta. Jumala antakoon meille tähän armoa ja viisautta.

Saamme näin vuoden vaihtuessa rukoillen anoa, että Hän tekisi jotakin uutta meissä niin, että voisi valmistua Hänen tahtonsa teitä korpeen, ihmisten sydämiin sekä elämään ja Hänen virtansa elähdyttää erämaat, missä ikinä niitä onkaan.

Jumalan teitä ja virtoja kanssasi odottaen, siunattua uutta vuotta 2012 toivottaen Veikko Siekkinen.