Löytäjän runo
On sydämessäs helmi - käy etsimähän se,
vaikk’ kätkeytynyt oisi se kuinka syvälle.
Löydät sen kerran kyllä - kyyneltes muovaaman.
Tie luo sen vaikka kova kuin kuori simpukan.
On sisälläsi valo - käy lamppu etsimään.
Vaikk’ kadonnut se oisi varaston pimeään.
Puhallat täyteen liekkiin sen hehkun himmeän.
Vain peitti hetkiseksi vakkanen kynttilän.
On sydämessäs aarre - käy etsimähän se.
Kätketty on se peltoon, maaemon povelle.
Osta se pelto, kaiva, ja kaikki turha myy.
Kun aarteen kalliin löydät, on elämälläs syy.
On sydämessäs siemen; maa muokkaa, kastele.
Vaikk’ odottaisit kauan, se nousee taimelle.
Näin aikanansa kasvaa elämän tuore puu.
Oksiin hedelmät hengen kypsinä asettuu.
On sisälläsi lapsi - käy etsimähän se.
Kuuroksi älä jää sen herkälle äänelle.
Ken lapsen sielun löytää, myös valtakunnan saa.
Pylväinään totuus, rakkaus avautuu hyvä maa.
Kristiina Neuvonen
On sydämessäs helmi, valo, aarre, siemen ja lapsi kirjoittaa
Kristiina Neuvonen
koskettavassa runossaan. Hoosea kirjoittaa luvussa 10:12, ”Kylväkää itsellenne
vanhurskauden kylvö,niin saatte leikata laupeuden leikkuun”, ja jatkaa ”Raivatkaa itsellenne uudispelto”.
Jumala on edelleen luoja. Vain Hän voi luoda jotakin uutta, ei vain uudistaa,
meidänkin elämässä. Joskus, sen esiintulo vaatii uudispellon raivaamista. Raivaaminen
vaatii ponnistelua ja se voi olla joskus kivuliastakin. Usein se liittyy
Herraan ja Hänen läheisyytensä etsimiseen. Silloin olemme valmiimpia raivaamisenkin
vaivoihin. Jumalan sana lupaa, että etsivä löytää, eikä vain kerran,
vaan yhä uudelleen. Ja miten ihana onkaan, kun kasvot Hänen puoleensa
kääntänyt, ehkä pitkään odottanut, saa tuntea sisimmässään siunauksen, vanhurskauden
sateen virvoituksen. Saakoon Herra Hengellään ohjata ja rohkaista meitä kylvämään, leikkaamaan,
raivaamaan ja etsimään Häntä.
Siunattua alkukesää sinulle T. Veikko Siekkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti