Rauha on ihana asia. Kun uskovina kohtaamme, toivotamme
toisillemme usein rauhaa. Jumala on tehnyt kanssamme rauhan Jeesuksen
Kristuksen kautta, niin kuin Ef 2:14. sanoo ”Sillä Hän on meidän rauhamme, Hän,
joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin
vihollisuuden”.
Tästä näkyvänä osoituksena oli temppelin esiripun repeäminen
ylhäältä alas asti Jeesuksen kuollessa ristillä. Uskoon tullessamme meistä tuli
uusia ihmisiä, synnyimme uudesti ylhäältä Jumalan sanan ja Hengen voimasta.
Meistä tuli uusia ihmisiä, Jumalan lapsia, Jeesuksen sisaria ja veljiä
hengessä. Vieraus, muukalaisuus, vihollisuus päättyi. Niin kuin Ef 2:19.
ilmoittaa ” Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette
Pyhien kansalaisia ja Jumalan perillisiä”.
On suurenmoinen asia saada kuulua Jumalan perheväkeen. Emme
kuitenkaan tässäkään perheyhteydessä ole vielä täydellisiä, se aika on vasta
edessäpäin iankaikkisuudessa. Niinpä efesolaiskirjeessä meitä kehotetaan
vaeltamaan niin kuin korkea kutsumuksemme arvo vaatii. Eli miten? Siihen vastaa
Ef 4:2. ”Kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa (ei tarkoita mykkäkoulua) ja
pitkämielisyydessä kärsien toinen toisianne rakkaudessa”. Helppoako? Ei
varmaankaan, jo edellä oleva sanan kehotus puhuu muuta.
Tähän meitä kuitenkin kehottaa sana ja velvoittaa, jopa vaatii,
Kristuksen rakkaus, sillä Hän on ensin rakastanut meitä antaen henkensä meidän
tähtemme ja yhä rakastaa. Meitä kehotetaan kaikin tavoin kasvamaan Häneen,
Jeesukseen. Hengen yhteys on tärkeää Jumalan lasten kodissa seurakunnassa. Se
on ilmapiiri, jossa voimme rakentua ja johon kaipaamme. Saakoon Jumala
armossaan vaikuttaa, että se olisi pyrkimyksemme jatkuvasti niin kuin Ef 4:3.
sanoo ”Pyrkien säilyttämään Hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä”.
Yhdessä pyrkien. Sinua siunaten Veikko Siekkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti