lauantai 17. maaliskuuta 2018

Jumalan antama rauha

Rauha on ihana asia. Kun uskovina kohtaamme, toivotamme toisillemme usein rauhaa. Jumala on tehnyt kanssamme rauhan Jeesuksen Kristuksen kautta, niin kuin Ef 2:14. sanoo ”Sillä Hän on meidän rauhamme, Hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden”.

Tästä näkyvänä osoituksena oli temppelin esiripun repeäminen ylhäältä alas asti Jeesuksen kuollessa ristillä. Uskoon tullessamme meistä tuli uusia ihmisiä, synnyimme uudesti ylhäältä Jumalan sanan ja Hengen voi­masta. Meistä tuli uusia ihmisiä, Jumalan lapsia, Jeesuksen sisaria ja veljiä hengessä. Vieraus, muukalaisuus, vihollisuus päättyi. Niin kuin Ef 2:19. ilmoittaa ” Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette Pyhien kansalaisia ja Jumalan perillisiä”.

On suurenmoinen asia saada kuulua Jumalan perheväkeen. Emme kuitenkaan tässäkään perheyhteydessä ole vielä täydellisiä, se aika on vasta edessäpäin iankaikkisuudessa. Niinpä efesolaiskirjeessä meitä kehotetaan vaeltamaan niin kuin korkea kutsumuksemme arvo vaatii. Eli miten? Siihen vastaa Ef 4:2. ”Kaikessa nöyryy­dessä ja hiljaisuudessa (ei tarkoita mykkäkoulua) ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toisianne rakkaudessa”. Helppoako? Ei varmaankaan, jo edellä oleva sanan kehotus puhuu muuta.

Tähän meitä kuitenkin kehottaa sana ja velvoittaa, jopa vaatii, Kristuksen rakkaus, sillä Hän on ensin rakas­tanut meitä antaen henkensä meidän tähtemme ja yhä rakastaa. Meitä kehotetaan kaikin tavoin kasvamaan Häneen, Jeesukseen. Hengen yhteys on tärkeää Jumalan lasten kodissa seurakunnassa. Se on ilmapiiri, jossa voimme rakentua ja johon kaipaamme. Saakoon Jumala armossaan vaikuttaa, että se olisi pyrkimyksemme jatkuvasti niin kuin Ef 4:3. sanoo ”Pyrkien säilyttämään Hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä”.

Yhdessä pyrkien. Sinua siunaten Veikko Siekkinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti