Kaikista päivistä kiittää

2014 ja vuosi vaihtuu

”Vuosi vanha vaipui hautaan riemuineen ja murheineen. Ihmismieli puhkee nöyrään rukoukseen, kiitok­seen, Oi jospa vuosi alkava oisi Luojan siunaama”. Näin rukoilee hengellisen laulukirjan laulun 581 sanoittaja ensisäkeessä.

Kirjan laulun 532 sanoittaja Oke Peltonen aloittaa ensimmäisen säkeistönsä sanoin ”Paljon on aihetta lapsella kiittää” ja jatkaa ”ihminen kätesi yhteen nyt liitä, kaikista päivistä Jeesusta kiitä, aina saat muistaa; on sinulle juuri varattu rakkaus siunattu suuri”

Kaikista päivistäkö kiittää? Murheen ja vastoinkäymisenkin päivistä? Kyllä, mutta miksi? Tähän vastaa laulu 349 sanoin: ”Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan: Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme” ja edellinen 348 alkaa sanoilla ”Kautta kärsimysten voittoon käy-

nyt tie on Jeesuksen, eikä meille toista tietä suotu maassa varjojen”.

Nämä laulujen sanoittajat ovat tavoittaneet jotain olennaista Jumalan lasten matkasta tässä maailmassa kotiinsa taivaaseen. Se ei tarkoita vaikeuksien ja ahdistusten etsimistä. Mutta kylläkin sen ymmärtämistä, että Jeesuksen seuraajana emme voi niiltä välttyä. Sillä Häntä seuraava ei voi aina valita itselleen mieluisinta ratkaisua, sitä merkinnee myös Herramme kehoitus seuraajalleen ”ottaa joka päivä ristinsä”.

Jumalan siunaus tulee elämäämme monesti ”toisen muotoisena”. Tätä kuvaa Emmaus tien kulkijoiden sanat Jeesukselle, jota he eivät tunnistaneet Lk 24:21. ”Mutta me toivoimme Hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin”. Mekin toivomme Hänen olevan siunaaja, lohduttaja, parantaja, vaikeuksista vapahtaja. Israelin lu­nastajan sijaan Emmauksen matkaajat näkivät Herransa ristiinnaulittuna, haudattuna. Mutta Hän on Israelin lunastaja. Hän on myös meidän Vapahtajamme, lohduttajamme, parantajamme, joidenkin jo matkalla ja kaikkien perillä, iankaikkisesti.

3 Mooseksenkirja puhuu kiitosuhrista luvussa seitsemän. Siinä mainitaan uhrileipinä sekä happamattomat että happamat leivät. Kuvanneeko happamattomat leivät uskoamme ja luottamustamme Jumalaan, happamat taas kärsimyksiä, koetuksia, murheitamme. Niiden keskellä annettu kiitos sydämestämme Jumalalle, on kii­tosuhri. Emme tiedä tulevasta vuodesta kumpia leipiä osuu elämäämme, varmaan molempia. Annostelijana on Jumala, vaikuttimena Hänen rakkautensa omiaan kohtaan, myös tulevana armon vuonna 2014. Jumala saakoon vaikuttaa uskoa omaan sanaansa niin, että voimme yhtyä Paavalin Room. 8:28 sanoihin: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Saakoon tämä tietämys lisääntyä meissä, siunaten Veikko Siekkinen