Lk. 2:7. ” Ja hän synnytti pojan, esikoisensa ja kapaloi hänet ja
pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa”.
Ei ollut sijaa majatalossa. No asiat järjestyivät, yösija löytyi
tallista. Sattumaako, tuskinpa vain. Jumala halusi, että maailman vapahtajan
elämä alkaisi alusta lähtien niin alhaalta, että jokainen haluava rohkenisi
Häntä lähestyä. Luukkaan evankeliumin kertomus Jeesuksen syntymästä
paimenineen ja enkeleineen on meille hyvin tuttu. Monille se on tarina,
kertomus, kuin jouluinen satu.
Miksi näin? Alkujaetta mukaillen arvelen, ettei hänelle,
Jeesukselle löydy edelleenkään sijaa sydämissämme, elämässämme.
Sillä maailmaan tulonsa jälkeen Jeesus etsi sijaa ihmisten
elämässä, sydämissä.
Edelleen Hän etsii sijaa elämässämme ja kolkuttaa sydämemme ovelle
niin kuin Ilmestyskirja 3:20 ilmoittaa: ”Katso minä seison ovella ja kolkutan.
Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä käyn hänen tykönsä sisälle ja
aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani”.
Elämämme tärkein oven avaus on sydämemme oven avaaminen
Jeesukselle. Ja huomasitko, Hän ei tule luoksemme syytelista ja vaatimusten
kanssa, vaan Hän tahtoo aterioida kanssamme. Ja Hän tuo kaiken tarvittavan
mukanaan. Alkupalana syntien anteeksiantaminen, pääruokana ilo ja rauha Jumalan
lapseudesta. Jälkiruokana voima elää ja vaeltaa vapaana synnin kahleista ja
siteistä. Yhteys Hänen kanssaan alkaa aterialla. Eikö olekin ihanaa. Mutta
meidän on avattava sydämemme ovi, sillä kukaan toinen ei voi sitä tehdä.
25-vuotiaana avasin sydämeni oven Jeesukselle ja Hän on ollut
uskollinen ateriakumppanina.
Aina eivät tarjotut eväät ole hivelleet inhimillisiä
makuhermojani, mutta jäljestäpäin olen ymmärtänyt niidenkin olleen parhaakseni
taivastiellä.
Jeesus rakastaa sinua ja minua.
Jos et vielä ole avannut oveasi Hänelle, tee se tänä jouluna.
Vastaanota Jumalan lahja Jeesus elämääsi ja juhlamieli, ilo ja rauha ei pääty
jouluvalojen sammuessa, vaan jatkuu läpi elämäsi ja sen päättyessä
iankaikkisesti taivaassa.
Siunattua joulunaikaa 2011 kaikille. Veikko S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti